Jo vuodesta 1979 järjestetyssä Provinssissa vieraili yhteensä noin 70 000 ihmistä. Kolmesta festivaalipäivästä myytiin loppuun lauantai, jolloin alueella juhli 28 000 -hengen yleisö. Mesta.net viiletti mukana myös päätöspäivänä.
Tämän kesän Provinssin kovin ”tamppausbiisi” oli suvereenisesti Cha, cha ,cha, jonka Käärijä esitti runsaslukuiselle Törnävänsaaren yleisölle kahteen kertaan. Ensin normaalina versiona, sitten runsaalla kitaralla höystettynä. Lavalla nähtiin myös euroviisulavalta tutut tanssijat Katri Mäkinen, Etel Röhr, Matti Myllyaho ja Jesse Wijnans.
Keikka alkoi kello 14. ja paikalle oli tullut paljon perheen pienimpiä. Mistään lasten konsertista ei ollut kyse, sillä rennosti siidetölkin kanssa lavalle astelleen Käärijän läppä lensi roisisti kuin hynysjounilla aikoinaan.
”Pride-viikko meneillään, jippii. Olkaa mitä olette, tehkää mitä haluutte. Levittäkää vaikka persereikäänne Käärijän keikalla. Ei kiinnosta”, Käärijä heitti.
Käärijä muisteli myös omia Provinssi-kokemuksiaan ja sanoi olleensa eturivissä muun muassa System Of A Downin aikana ja ryypänneensä päälavan viereisellä ravintola-alueella. Provinssia hän kehui parhaaksi festivaaliksi.
”Paidattoman riehujan” rempseä olemus on piristävä poikkeus tämän hetken musiikkimaailmassa, jossa vallitsee tietynlainen miellyttämisen tarve. Kontakti yleisöön oli aitoa ja kursailematonta.
Käärijän eli Jere Pöyhösen kolmevarttinen show tarjosi timanttiset hetkensä, jotka jäävät takuulla Provinssi-historiaan. Milloin on ollut yhtä päräyttävää avausesiintyjää?
Vuonna 1995 Seinäjoen Provinssirockiin saapui nosteessa oleva yhtye, jonka musiikki toimi Faith No Moren tavoin funkahtavan rockin, metallin ja monen muun tyylilajin sulatusuunina. Keikka oli epäonnistunut ja harmistuneena kitaristi Mikael Tanner hajotti rakkaan ja ainutlaatuisen kitaransa. Lopulta orastavaa suosiota ulkomaillakin nauttinut yhtye ehti hajota ja sen jäsenistö jatkoi musisoimista sellaisissa bändeissä, kuten Amorphis, HIM ja SubUrban Tribe. Vajaa kolmekymmentä vuotta myöhemmin on revanssin paikka. Kyyria on palannut, poika on tullut kotiin!
Aikaisesta soittoajasta huolimatta Kyyria oli kerännyt paikalle kunnioitettavan määrän yleisöä. Nostalgiaa oli ilmassa molemmin puolin lavaa, kun ensimmäinen biisi ”Evelyn” kajahti ilmoille. Paikalla oli myös kovalla työllä kunnostettu Mikael Tannerin kitara, joka tällä kertaa säilyi ehjänä. Ja miksei olisi, sillä Kyyrian paluu oli kaikin puolin onnistunut. Laulaja Ville Tuomi otti yleisön haltuun vuosien tuomalla varmuudella ja tuntui olevan huojentunut, tyytyväinen ja kiitollinen jokaisesta sekunnista. Kyyrialla oli kulttibändiksi myös hämmentävän paljon biisejä, jotka voisi luokitella pieneksi hitiksi. ”Jesus Döner”, ”Only Eyes Behind”, ”Mind The Light” ja ”Winter Winds” nostattivat ihokarvoja ja kun viimeinen kappale ”Gift” kajahti ilmoille, se tuntui täydelliseltä lopetukselta. Ja juuri siitähän Kyyrian paluukeikassa oli kyse: se oli lahja.
Juha Tapio oli tuttu näky Provinssin päälavalla. Valitsisin sut -kappaleella alkanut keikka sisälti tusinan verran hittejä ja laarin pohjalta olisi voinut kaapia vielä täyskädellisen lisää iskusäveliä. Tapion musiikki kosketti silminnähden ja sitä kuunneltiin hartaasti ja mukana laulaen.
Samaan aikaan alueen toisella laidalla sijaitsevalla Woodland Stagella odotettiin kuumeisena amerikkailaista Lorna Shorea, josta on kasvamassa deathcore-suurnimi. Bändipaitojen määrästä ja eturivin liikuttuneista reaktoista päätellen bändillä on Suomessa alati kasvava fanikuntansa.
”Mahtava startti keikalle. Olette upea yleisö. Eiköhän laiteta pitti pystyyn”, ehdotti laulaja Will Ramos keikan päästyä vauhtiin.
Yhdysvaltojen Des Moinesista on ponnistanut maailmalle haalareihin pukeutunut suosittu metalliyhtye, joka käyttää naamareita. Kyseessä on Slipknot, jonka jäsenistön jälkikasvua esiintyi Provinssissa Vended-yhtyeessä. Paikalle oli saapunut paljon uteliaita korvapareja seuraamaan, miten Iowan nuorisolta taittuu metalli. Isänsä maneerit viimeistä piirtoa myöten imenyt laulaja Griffin Taylor oli kieltämättä kovan luokan murisija ja keulakuva. Vendedin biisienkirjoitustaito ei ole vielä maailmanluokkaa ja Griffin Taylorin puhdas laulu kaipaa hiomista, mutta puutteita bändi kompensoi vimmaisella ja itsevarmalla esiintymisellä. Silmät kiinni laitettuna lavalla olisi voinut suuren osan keikasta luulla olevan Corey Taylor – muunkin kuin kirosanojen määrän perusteella. Ensivierailu oli onnistunut ja bändi kiitti yleisöä sydämen pohjasta luvaten tulla Suomeen takaisin.
Zen Cafesta suomirockin ikoniksi noussut Samuli Putro kertoi, että hänellä on erityinen suhde Provinssiin ja Seinäjokeen. Se on poikinut niin ikuisia ystävyysuhteita kuin sammumisia Törnäväjoen rantaan.
Yhtä kaikki Putron keikalla ilmassa oli kaihoa ja haikeutta. Silmäkulmia pyyhittiin yleisössä etenkin Olet puolisoni nyt ja Elämä on juhla -kappaleiden aikana. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt teltassa.
Putro oli liikkeellä rumpalin ja kosketinsoittajan kanssa. Bändi oli tyylikäs, hillitty ja napakka.
Yksi Provinssin erikoisuuksista on vanha amfiteatterin lava, jossa voi pysähtyä kuuntelemaan musiikkia istumapaikoilta. Akustisesti esiintynyt Von Hertzen Brothers täytti amfiteatterin viimeistä paikkaa myöten. Veljekset tekivät hämärtyvän illan ympäröivästä tilasta yhteisen olohuoneen, jossa koleaksi käyneen ilman korvasi lämmin yhteisöllinen tunnelma. Hetkeksi muu maailma hävisi ympäriltä. Festivaaleilla on aina mukava yllättyä. Von Hertzen Brothersin akustinen keikka antoi tällaisen kokemuksen.
Provinssin viimeinen esiintyjä oli suureen suosioon kivunnut Ghost, joka tarjoili teatraalisen annoksen metallilla terästettyä poprockia. Tobias Forgen luomat hahmot ja musiikki ovat nostaneet Ghostin yhdeksi harvoista areenaluokkaan kivunneista uudemmista rockyhtyeistä. Ghost on kulkenut 70-lukulaisesta okkultpopista kohti metallisempaa ilmaisua ja palannut hieman taaksepäin parkkeeraten jonnekin 80-luvun melodisen heavyn laahukseen. Jos pahaenteisessä ”Ciricessä” kuului Slayerin ”South Of Heavenin” perintö, mainiosti rullaava ”Mary On A Cross” on The Weezerin ja The Beach Boysin lapsi. Molemmat kappaleista kuuluivat Provinssin tähtihetkiin, joskin jälkimmäinen kirvoitti laulua myös yleisössä. Ghost esiintyi varmasti ja vakuuttavasti, mutta mitään erityisen jännittävää yhtye ei tarjoillut. Shock rockin perintöä vaalivalle yhtyeelle varmaotteinen suorittaminen ei voi olla vain pelkkä plussa.
Lue aiemmat Provissi-jutut täältä.
Teksti: Tomi Asuintupa (Ghost, Kyyria, VHB, Vended) ja Jouni Hirn (Käärijä, Juha Tapio, Lorna Shore) Kuvat: Jouni Hirn.
Olihan siellä huikean elämyksen tarjonnut Jinjerkin!
Kauhee valitus Käärijän kielenkäytöstä. Provinssi on pääasiassa aikuisten juhla, ei esiintyjät oo tullu pikku kakkosen konserttiin. Jos vanhemmat tuo lapsensa provinssiin humalaisten ihmisten sekaan, ovat he itse päätöksen tehneet.
Viekää lapset pikku provinssiin.