Avioitumisestaan huolimatta taiteilijanimensä säilyttänyt Jannika B on julkaissut odotetun toisen albuminsa nimeltä Siva. Levyn tuotannosta ja äänityksestä on vastannut Jonas Olsson yhdessä Jani Lagerströmin, Pekko Haimin ja Ago Teppandin kanssa. Musiikillisesti levyllä on paljon yhtäläisyyksiä esimerkiksi Jenni Vartiaisen uudemman tuotannon kanssa. Soundi on iso ja mahtipontinen, lyriikat viljelevät paljon kielikuvia ja mukana on myös sopiva määrä mystiikkaa. Nykypopille tyypillistä o-o-o- ja ä-ä-ä- laulua ei tämänkään levyn lyriikoissa pääse välttämään. Rytmit kuitenkin tarttuvat päällisin puolin hyvin mikä tekee Sivasta aivan kelpo pop- levyn.
Albumi alkaa mystisellä introlla nimeltä Aurinko. Suomalaista kansanlaulua ja intialaista tunnelmaa yhdistelevä aloitus toimii. Sitä seuraava kakkosraita W2 (Tähdenlentoja) jatkaa taivaankappale- teemaa onnistuneesti. Biisi on levyn parhaita ja kertoo nimensä mukaisesti tähdenlennoista mutta myös elämästä ja selviytymisestä. Jääkausi oli levyn ensimmäinen single. Siinä päästään kielikuvien kautta puimaan kahden ihmisen arkea ja suhdetta toisiinsa. Kolmen suoran täydentävä Itseni herra puhuu sekin tärkeistä asioista. Siitä, kuinka jokaisen tulisi olla oma itsensä ja elää niin kuin haluaa.
Sivalla on paljon tarttuvia rytmejä jotka saavat vartaloon liikettä. Turhankin paljon ja turhan samankaltaisia. Levyn sävellyksiä vaivaa pieni tasapaksuus. Tunnelma ja persoonallinen lauluääni kuitenkin kiehtovat. Lyriikoissa on yritystä ja riittävän moni onnistuu. Albumilla vierailee kaksi miessolistia. Mikko Pohjola duetoi Jannikan kanssa kappaleessa Sateen rummut. Tuomas Kauhanen puolestaan räpäyttää tämän jälkeen kuultavassa biisissä Viimeinen matka. Jälkimmäinen vierailu ei oikein istu levyn linjaan. Albumi on kansia myöten visuaalinen kokonaisuus jossa mystiikka, tähtitaivas ja suurkaupungin valot hehkuvat kirkkaana. Jannika B onnistuu vaikealla toisella levyllä hyvin.
Petri Kipinä
