Ohjaus: Pablo Larrain. Pääosassa: Natalie Portman. Kesto 100 min. K12.
Chileläisen Pablo Larraínin ensimmäinen englanninkielinen elokuva katsoo marraskuussa 1963 tapahtuneen Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedyn salamurhan vaikutuksia tämän vaimon Jacqueline Kennedyn näkökulmasta. Se alkaa tilanteessa, jossa Life-lehden toimittaja istahtaa haastattelemaan leskeä vain viikko miehensä kuoleman jälkeen.
Lehtimiehen (Billy Crudup) ja entisen ensimmäisen naisen keskustelua pilkkovat takaumat vaikuttavat aluksi Jacquelinen mielessä virtaavilta muistoilta. Pikkuhiljaa paljastuu kuitenkin, ettei haastattelu ole elämäkertaelokuville tyypillinen suora kehystarina vaan yksi aikataso montaasimaisessa kokonaisuudessa.
Jackie Kennedy tunnettiin ennen Dallasin murhenäytelmää eleganttina Valkoisen talon ”kuninkaallisena”, myöhemmin ennen kaikkea JFK:n leskenä. Asetelma näkyy myös elokuvan sisäisessä maailmassa, jossa häneen suhtaudutaan alentuvasti kuin kaukaiseen sukulaiseen, jonka olisi aika poistua Valkoisen talon vierailultaan. Poikkeuksen kunnioittavalla ja tasa-arvoisella käytöksellään muodostaa lähinnä Robert Kennedy (Peter Sarsgaard).
Elokuva ei ylistä John F. Kennedyn jättämää perintöä, pikemminkin se vihjaa, ettei sellaista ollut. Näin pelkää myös leski, joka alkaa rakentaa määrätietoisesti miehensä legendaa – ja samalla omaansa. Strategiaan kuuluu hautajaisten muovaaminen pateettiseksi spektaakkeliksi, jonka piirtymisen kansakunnan kollektiivisen muistiin takaa uusi media, tv. Myös Jackien vastaukset toimittajalle paljastavat, että maine ja mielikuvat ovat hänelle totuutta tärkeämpiä.
Vaikka elokuva antaa Jackiesta kuvan laskelmoivana naisena, myös hänen surunsa esitetään aitona. Hautajaissaattueessa yhdistyy henkilökohtainen menetys kansalliseen tragediaan, ja tarkoitus on paitsi korostaa yhden ihmisen muistoa myös vaalia koko presidentti-instituution merkitystä.
Hautajaisjärjestelyiden ohella julkiset kohtaamiset ja omat lapset antavat Jackielle motivaatiota pitää tunteensa kurissa. Haastattelussa hän esiintyy pääosin kylmänä ja vahvana kuin oikeutensa tunteva rikollinen poliisikuulusteluissa, ja jäinen fasadi murtuu vain yksityisissä hetkissä.
Natalie Portman rakentaa taitavasti Jacquelinen tunnusomaisen puhetyylin ja kehonkielen, ja vaihtuvat roolit julkisen ja yksityisen välillä tarjoavat hänelle mahdollisuuden esitellä monipuolisuuttaan. Lähimpänä puhdasta imitaatiota ollaan arkistomateriaalista digitaalisesti muokatussa Valkoisen talon esittelykierroksessa, jossa Portman jäljittelee Jackien esiintymistä tarkasti aina takelteluja myöten.
J. K. SILVENNOINEN
Elokuva katsottavissa Elisa Viihteen Vuokraamossa