Suomirockin moniottelijan Ismo Alangon elämäkertaa ehdittiin odottaa jo pitkään. Menestyskirjailija Katja Ketun kirjoittama teos on kattava katsaus poikkeuksellisen uran tehneen artistin elämästä. Mesta.netin kirjasivusto tutustui teokseen ja nosti esille muutaman kohdan.
Lapsuudesta
Ismo Alanko syntyi vuonna 1960 Keravalla, mutta perhe muutti pian syntymän jälkeen Joensuuhun. Hän asui lapsena betonikerrostalossa Joensuun keskustassa. Kaikissa talon asunnoissa asui lapsia. Kirjan mukaan Ismo oli herkkä lapsi ja sai usein raivokohtauksia.
Ismo: ”Olin kovapäinen lapsi ja sain kuulla siitä. Sain kakskytpenniä päiväpalkkaa äitiltä jos en kiusannut tyttöjä. Sillä sai silloin salmiakkiaskin tai mansikkatikun, että se oli ihan arvokas raha. Isä piti kovempaa kuria, saattoi vetää lällärillä korville tai henkarilla paljaalle perseelle, mutta lähinnä pelotteeksi. Isään me lapset suhtauduttiinkin pelonsekaisella kunnioituksella. Äiti oli hellämielisempi, vapaan kasvatuksen kannattaja.”
Ensi-ihastuminen
Ismo oli tyttöjen suhteen todella ujo. Ensimmäinen lähestyminen vastakkaiseen sukupuoleen tapahtui kirjeitse. Kyseessä oli samalla kadulla asuva punatukkainen tyttö.
”Niinpä kirjoitin tälle kirjeen. Siniselle ruutupaperille ja mustekynällä kaunokirjaimin. Siinä luki ytimekkäästi: Olisi kiva tavata joskus. Terveisin Ismo Alanko. Silloin nuoret kävivät Pusulinnaksi kutsutussa autiotalossa, mutta ei mulla ollut isoja kuvitelmia. Se tyttö näytti kirjeen kavereilleen. Seurasi pilkkaa ja naureskelua. Ei tehnyt pitkään aikaan mieli lähestyä vastakkaista sukupuolta.”
Nuoruuden harrastuksista
Ennen kuin rockmusiikki vei nuorukaisen mennessään, hän harrasti pujottelua ja syöksylaskua. Pujottelussa Alanko voitti nuorten piirinmestaruuden. Joensuun Katajan pujottelujaostossa puuhastelu oli hänestä hauskaa mutta amatöörimäistä
Alanko: ”Ei siihen aikaan kuskattu lapsia harrastusten pariin, linjavaunulla mentiin kuusi kertaa viikossa Ylämyllyn varuskunta-alueen viereen. Siitä mihin bussi jätti, oli vielä puolentoista kilometrin tarpominen mäkeen ja illalla pimeässä takaisin metsän läpi. Monesti yksin, koska olin se kaikkein innokkain. Kävin melkein joka päivä paitsi maanantaisin, kun hiihtohissi ei pyörinyt. Tunneilla piirtelin vihkoihin ja suunnittelin pujotteluratoja, se oli aika täydellinen hurahtaminen. Kaverit valittivat etten puhu mistään muusta kuin pujottelusta. Välineet kiinnostivat, merkit ja kaikki siihen liittyvä. Aloin jossakin vaiheessa laskea kilpaa. Sitä kesti ehkä kuusitoistavuotiaaksi saakka.”
Ikimuistoinen työkomennus
Lukion jälkeen Alanko matkasi Tukholmaan työskentelemään apulaisena keittiöissä ja rakennuksilla. Nuorukaisen kesäsuunnitelmat muuttuvat kansainvälisen öljykatastrofin vuoksi, kun neuvostoliittolainen tankkeri ajoi karille. Alangon mukaan öljyn siivoamiseen rekrytoitiin kaikki Söderin hipit. Joukossa oli taiteilijoita, suomalaisia juoppoja ja ties mitä mahdollista porukkaa, jotka olivat valmiita tekemään pitkää päivää seitsemän päivää viikossa
Ismo: ”Lapioitiin saarissa öljyä rannoilta sekä putsattiin niitä kallioita. Siellä oli kaikennäköistä. Oli joutsenia, jotka oli nokkineet itsensä hengiltä, kun niillä oli öljyläikkiä. Tuntui tärkeältä tehdä sitä. Siinä mielessä se oli unelmatyö, että oli suuri motivaatio tehdä sitä hienossa ympäristössä ja oli hyvä palkka.”
Ensimmäinen bändi
Alanko sai rokkiherätyksen Joensuussa 70-luvun alussa. Nelilapsinen perhe oli musikaalinen. Satu-siskosta ja Petri-pikkuveljestä tuli huippuviulisteja, pikkuveli Ilkasta Neljä Ruusua -yhtyeen keulahahmo. Ismo oli lapsista kapinallisin ja rämäpäisin.
Kolmetoistavuotiaana hän halusi perustaa bändin. Ongelmana oli, ettei hän tiennyt miten bändejä perustetaan. Mitään oikeita soittovehkeitä ei ollut.
Reisi Pois oli Ismon ensimmäinen bändi. Kokoonpanon elinkaari jäi lyhyeksi. Se soitti yhden keikan Alankojen olohuoneessa.
Ismo: ”Kolmetoistavuotiaana syntyi ajatus oman bändin perustamisesta. Rokki oli kolahtanut, etenkin Hurriganes ja aiemmin Satu-siskon Simon & Garfunkelin levy Bridge Over Troubled Water. Ei silloin tajunnut eri tyylilajeista mitään. Kaverin luona olin kuunnellut Bob Marleytä ja pärähtänyt kuulemastani, vaikken vuosikausiin ymmärtänyt kuunnelleeni reggae-nimistä musiikkityyliä. Juice Leskisen bändin ensimmäinen levy ja Per Vers runoilija kolahtivat kovaa, sinkuista varsinkin ’Marilyn`”.
Nousu suomirockin huipulle
Alangon luotsaama Hassisen Kone suosioon vuonna 1980 julkaistulla esikoisalbumillaan Täältä tullaan Venäjä. Nuori bändi nousi kertarytinällä kellareista isoille lavoille. Bändielämän lainalaisuudet piti opetella nopeasti ja usein kantapään kautta.
”Heti, kun keikkailu lähti laajemmin käyntiin, huomattiin semmoinen asia kuin tekniikan puuttuminen. Sekä vehkeiden että ihan henkilöiden. Jos nykyään joku bändi breikkaa, otetaan sille heti ammattilaisryhmä töihin levy-yhtiön puolesta. Silloin ne kaikki olivat kavereita. Ei Joensuussa ollut yhtään miksaajaa tai roudareita”, Alanko kertoo kirjassa.
Muusikkoelämän raadollisuus
Yli 500-sivuisessa kirjassa riittää luettavaa. Jokainen Alangon levyttämä kappale käydään läpi. Välillä sukelletaan huikeisiin keikkamuistoihin ja levytyssessioihin Hassisen Koneen, Sielun Veljien ja eri sooloprojektien kanssa. Rapatessa roiskuu. Ismo menee naimisiin ja saa kaksi lasta. Ennen pitkää alkoholista tulee yhä suurempi ongelma. Ihmissuhteet joutuvat koetukselle.
”Näin siis käy: Ismo Kullervo Alanko herää kemiläisen hotellihuoneen sängystä, ja jonkun bändiläisen käsi ojentaa puhelimen luuria. Toisessa päässä on huolestunut keikkamyyjä Maria Tarnanen. Iltapäivälehdet soittelevat. Nyt on tulossa lööppiä. Ismo herää niin kuin on herännyt jo kolme kertaa edellisen vuorokauden aikana. Kännissä. Kurkottanut varpaillaan kohti sängyn päädyssä lojuvaa rommipulloa, vanginnut sen jalkapohjiensa väliin ja nostanut. Voimme kuvitella, kuinka notkea varsi taivuttaa pullon käsien ulottuville. Sormet avaavat korkin, ja Ismo imaisee pullon huuliensa väliin. Lutkuttaa juomaa kurkkuunsa kuin vauva tuttipullosta. Mieleen juolahtaa nuorena opittu totuus: ”Ei kannata vetää viinaa vähempää kuin kolme päivää.”
Elämän tärkein paikka
Kirjan mukaan Onkamon mökki on paikka, jonne Alanko on paennut usein rauhoittumaan. Mökillä oleva savusauna on yksi hänen elämänsä tärkeimpiä paikkoja. Saunan portailla kitaraa rämpytellessä on syntynyt myös biisejä.
Ismo: ”Siellä opin lämmittämään savusaunan. Ei siellä muuta pesumahdollisuutta ollut kuin se pikimusta tölli vesirajassa. Se lämmitettiin joka ilta. Saunan veranta on edelleen paikka, jossa mielellään rauhoittuu. Tarkkailee usvaa ja kuuntelee kuikan huutoa. Mökillä uitiin paljon, muistikuvissa kesät olivat tietysti lämpimiä ja aurinkoisia. Rakentelin lauttoja tukeista, neljä runkoa pohjalle, sitten kiinnitin ne narulla ja nauloilla toisiinsa ja laitoin laudat päälle. Nuorena olin innostunut uimahypystä. Hinasin keskelle järveä veneellä oman tukkilautan mistä pystyi hyppäämään. Rannat olivat kuitenkin niin matalia, ettei sieltä oikein muuten päässyt ponnistamaan, oli mutapohja ja iilimatoja. Äiti pelkäsi niitä.”
Kursivoidut kohdat ovat otteita Ismo Alangon elämäkerrasta. Teos on saatavana e-kirjana. Lue näyte täältä.
