Happoradion kuudes albumi Elefantti on jo neljäs Happis-albumi, joka päätyy arvioitavakseni. Ensikohtaaminen ei ollut kivuton, ja myönnän tarttuneeni kiekkoon lähinnä vaimoni pyynnöstä. Kaunis Minä -albumin jälkeen suhteeni Happoradioon muuttui oleellisesti. Kumpikin meistä oli kasvanut, mutta luullakseni bändi minua enemmän.
Happoradion kolme ensimmäistä albumia olivat bändin etsikkoaikaa. Kaunis Minä -albumilla bändin kyhäilemät korvamadot saivat tuekseen aiempaa näkemyksellisemmän toteutuksen. Tuohon asti bändi tuntui hakevan soundeihinsa pientä rosoa, joka jäi helppojen melodioiden ja naiivien hokemien jalkoihin. Kun balanssi vihdoin löytyi, Happoradio on onnistunut tekemään omassa hittihakuisessa kategoriassaan niin uskottavaa jälkeä kuin mahdollista. Tämä on tehty pitkälti kuulaalla tuotannolla, mietityimmillä sanoituksilla ja kypsytetyillä sovitusratkaisuilla. Aki Tykki on myös kehittynyt laulajana, vaikka falsettiin kohoavat melodiat ovat säilyneet maneerisena tavaramerkkinä.
Elefantilla hittihakuisuus ei ole yhtä häpeilemätöntä kuin ensialbumeilla, mutta samaa kuulijaan tarttuvaa rautaa tässä taotaan. Ja mikäs siinä, jos välineet on kunnossa. Bändin melodiavainu osuu parhaiten kohdilleen Sinä & Hän –sinkulla, joka punoo monella tapaa Happoradion nykytilan pakettiin. Kappaleessa on tarttuvuutta, ripaus syvyyttä ja sovitus toimii. Taustalla on moderni tarttuva popkappale, joka huonommalla toteutuksella jäisi mitäänsanomattomammaksi pastissiksi. Happoradiolla on taito rikkoa perinteistä kaavaa juuri sen verran, että kappale ei ole liian vaikea, mutta ei myöskään tylsä. Loistava Tulevaisuus osoittaa, että Happoradion tulevaisuus voi viedä yhä enemmän esimerkiksi Mewin ja PMMP:n suuntaan, kun nykyiset kortit on käännetty. Siinä saattaa piillä mahdollisuus loistavaa tulevaisuuteen.
