Porilainen kirjailija Hanna-Riikka Kuisma ylsi edellisellä Kerrostalo-romaanillaan Finlandia-ehdokkaaksi. Juuri ilmestynyt kuudes romaani Syyllinen on psykologinen trilleri siitä, kun valheilla luodut kulissit kaatuvat traagisella tavalla. Mesta.net haastatteli kirjailijaa sähköpostin välityksellä.
Syyllinen (Otava) -romaanissa nelikymppisen somevaikuttajan kulissit ovat kunnossa ihanissa Instagram-päivityksissä, mutta todellisuudessa elämä on kaikkea muuta. Kunnollista elämää elänyt nainen löytää itsensä yllättäen pidätyssellistä henkirikoksesta epäiltynä – miten tässä näin pääsi käymään?
Mistä sait idean tähän lähtökohdiltaankin mielenkiintoiseen tarinaan, jonka ratkaisua saa odottaa kirjan loppuun asti?
Jokainen kirjani on usein jossain mielessä reaktio edelliseen. Kerrostalossa oli 15-20 päähenkilöä talon ja lähiön lisäksi. Kuvasin heitä ulkoa käsin, joten päätin, että nyt mennään toiseen ääripäähän. Yksi henkilö, yksi näkökulma. Pohdin paljon minuutta ja sitä, mitä se ylipäänsä tarkoittaa. Itsepetosta ja kulisseja, mitä on olla minä yhteiskunnassa ja minä itselleen. Sosiaalinen media tarjosi kertomukseen hyvän viitekehyksen, koska moni rakentaa sen kautta konkreettisia kulisseja, siinä missä ne joskus ennen olivat vähän hienovaraisempia. Ketään ei voi huijata niin onnistuneesti kuin itseään.
Lähtökohta oli se, että luin paljon vanhoja päiväkirjojani ja kirjoitin taustatyönä käsin monta vihkoa täyteen, kunnes sain vihdoin kiinni hahmosta ja ideasta niin, että varsinainen tarina alkoi syntyä. Ja missä minuus olisi riisutumpi ja ympäristö pelkistetympi kuin pidätyssellissä, josta Syyllinen alkaa?
Minulla on tapana käyttää romaaneissani vahvasti kaunokirjallista kieltä ja kuvata taideproosan aiheita, mutta käytän hyväkseni dekkarien ja trillerien juonikoukkuja ja rakenteita niin, että teos olisi samaan aikaan sekä kaunokirjallisesti korkeatasoinen että vetävä lukea.
Myös muissa kirjoissasi on karuja ja koskettavia ihmiskohtaloja. Millaista lukijakuntaa kirjasi puhuttelevat? Millaista palautetta olet saanut?
Kirjojeni ymmärtäjiä ei vaikuta erottavan sukupuoli, ikä tai varallisuus. En ole huomannut muuta yhteistä nimittäjää, paitsi että tietenkin he, jotka pitävät kirjoista samaistumisen kautta, ovat kokeneet elämässään keskimääräistä enemmän vaikeuksia. Mutta on muitakin syitä ja tapoja pitää kirjoista, kuten kieli tai rakenne tai se, että kirja avaa maailman täysin erilaiseen todellisuuteen kuin mikä on itselle tuttu.
Palautetta olen saanut aivan laidasta laitaan. Ylistävistä isojen medioiden kritiikeistä blogikirjoituksiin, jotka sanovat, että kirjani sopivat vessapaperiksi. Eli ehkä en tee kädenlämpöisintä fiktiota. Reaktiot ovat olleet kärjistettynä joko – tai.
Tietenkin nautin kirjailijana ammattilaisten kirjoittamista hyvistä arvosteluista, mutta ihmisenä tärkein palaute on ollut ehkä kuitenkin se, kun lukija lähestyy ilman mitään taka-ajatusta ja kertoo, että jokin kirja on avannut hänen sisällään jonkin solmun, tai pukenut sanoiksi jotain, mitä ihmisen on ollut vaikea sanallistaa itse.
Edellinen romaanisi Kerrostalo oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Millaisia asioita huomio toi mukanaan?
Ainakin jonkinlaisen sinetin sille, että olen ollut oikealla tiellä siitä asti, kun kuvataidekoulusta valmistuttuani 2001 päätin keskittyä kuvien sijasta kirjoittamiseen. Kerrostalon myötä kiirettä ja huomiota oli jo ennen ehdokkuutta kovasti. Osasin suhtautua siihen järkevästi, koska olen niin pitkään tehnyt tätä työtä. Tunnustus toi mukanaan valtavasti iloa.
Miten kirjallinen urasi jatkuu tästä edespäin? Mikä on suurin haaveesi kirjailijana?
Teen parhaillaan taustatöitä seuraavaan romaaniin ja alan kirjoittaa sitä vielä tämän vuoden puolella. Suurin haave olisi saada tehdä tätä työtä niin kauan kuin mahdollista. Olen kirjoittanut siitä asti, kun 5-vuotiaana aloin kirjoittaa päiväkirjaa, enkä aio lopettaa kovin helpolla. Käännössopimuksia romaaneistani ei ole vielä tehty, sitä toivon myös. Toki niitä olisi myös elokuvaversioina kiinnostava nähdä. Molemmista on ollut vuosien varrella kaikenlaisia neuvotteluja, mutta mikään ei vielä ole toteutunut.
Millainen lukija itse olet? Mitä kirjoja olet ja aiot lukea pimeiden syysiltojen iloksi?
Olen himolukija. Luen kaikenlaista runojen kautta tietokirjoihin, ja kaunokirjallisuutta taidekirjoista dekkareihin. Kuuntelen myös paljon kirjoja vaikka siivotessani tai kävelylenkillä. Olen viime vuosina harrastukseksi opiskellut japania, ja se on vaikuttanut tämänhetkiseen kirjapinoon. Viimeksi luin Hideo Yokoyaman liki 800-sivuisen dekkarin 64, upea! Toki suomeksi, en ole vielä niin pitkällä, että voisin lukea alkukielellä muuta kuin lastenkirjoja. Tänään olen lukenut Sōseki Natsumen Kokoroa ja havainnut, että opiskelijoiden ongelmat ovat toisella puolella maailmaa toistasataa vuotta sitten olleet samoja kuin nyt. Rakkaushuolia, talousongelmia ja epävarmuutta, mille alalle suuntautuu. Ns. yöpöydän kirjapino ei mahdu nyt yöpöydälle, se on kymmeniä kirjoja erilaisista aiheista. Seuraavaksi jonossa ovat esim. Lisa Taddeon Eläin ja Anna Kontulan Pikkuporvarit.
Kerrotko vielä, mitä muuta odotat alkaneelta syksyltä?
Odotan kiinnostuneena Syyllisen arvosteluja ja yleistä vastaanottoa. Vähän jännityksellä odotan kulttuuritapahtumien avautumista, esimerkiksi kirjamessujen ihmispaljoutta näin pitkän erakoitumisajan jälkeen. Odotan innolla pimeitä iltoja, jolloin saa rauhassa keskittyä lukemiseen ja kirjoittamiseen, musiikin kuunteluun ja elokuviin. Odotan sitä, että seuraavan romaanin suhteen asiat loksahtavat kohdalleen ja päässä naksahtaa päälle se lamppu, joka ajaa minut näppäimistön kauhistuttavaan ja kiehtovaan hakkaamiseen!
Kuva: Sami Kokko
Syyllinen on saatavilla ääni- ja e-kirjoina. Kuuntele tai lue näyte.
Hanna-Riikka Kuisma (s. 1978) on porilainen kirjailija, taidekriitikko ja kolumnisti. Kerrostalo (2019) oli ehdolla kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi ja samana vuonna Kuismalle myönnettiin Satakunnan taidetoimikunnan taidepalkinto. Vuonna 2021 hänelle myönnettiin Nortamo-kirjallisuuspalkinto. Syyllinen on Kuisman kuudes romaani.
