Fences. Pääoissa: Washington, Viola Davis. 2 h 14 min. 2016.
Fences perustuu August Wilsonin samannimiseen näytelmään (1985), joka tuotti kirjailijalle hänen ensimmäisen Pulizer-palkintonsa. Se on kuudes osa Wilsonin niin kutsuttua Pittsburgh-sarjaa, amerikkalaista yhteiskuntaa afroamerikkalaisten näkökulmasta kuvastavaa kymmenen näytelmän kokonaisuutta, jonka jokainen osa sijoittuu samaan kaupunkiin mutta eri vuosikymmenelle.
Fencesin elokuvasovitusta alettiin suunnitella jo 1980-luvulla, jolloin pääosaan kaavailtiin Eddie Murphya. Wilson kuitenkin kieltäytyi myymästä oikeuksia näytelmäänsä niin kauan, kunnes elokuvalle löytyisi musta ohjaaja. Tässä kannassa hän pysyi aina kuolemaansa asti vuonna 2005. Wilsonin vaatimuksen täytti postuumisti viime vuonna Denzel Washington, joka paitsi ohjasi elokuvan myös toimi sen tuottajana ja pääosanesittäjänä.
Troy Maxon (Washington) on entinen Negro League baseball-tähti, jonka sukupolvi ei vielä saanut mahdollisuutta osoittaa taitojaan valkoisten pelaajien rinnalla. Troyn vuosista urheilijana muistuttavat vain tilastot hänen kerätessään roskia 1950-luvun Pittsburghin kadunvarsilta. Troyn työviikot toistavat itseään ja samoin tekevät perjantait, jolloin hän naukkailee pihamaallaan Giniä ja hauskuuttaa poskettomilla tarinoillaan parasta ystäväänsä Bonoa (Stephen Henderson) ja vaimoaan Rosea (Viola Davis). Troyn lähipiiriin kuuluvat myös hänen, isältään jatkuvasti rahaa lainaava, vanhin poikansa Lyons (Russell Hornsby), sodassa järkensä menettänyt veljensä Gabe (Mykelti Williamson) sekä Rosean ja Troyn yhteinen poika Cory (Jovan Adepo).
Troyn roolia myös Broadwaylla esittänyt Washington on saanut houkuteltua mukaan kaikki keskeiset hänen kanssaan kyseisessä näytelmässä esiintyneet näyttelijät, mikä huokuu poikkeuksellisen vahvoista roolisuorituksista.
Troyn suuhun on kirjoitettu hurja määrä tekstiä, joka virtaa sieltä hurjana ryöppynä etenkin hänen kertoillessaan mielikuvituksellisia tarinoita kohtaamisistaan Kuoleman ja pirun kanssa. Ohuen hiprakan inspiroimien hupinumeroiden ulkopuolella Troy on kuitenkin kyyninen ja katkeroitunut mies, joka pelkää kuolemaa ja kärsii syyllisyyden tunteista.
Davis, jolle myönnettiin Oscar roolisuorituksestaan, tekee ymmärrettäväksi, miksi vaimo pysyy miehensä rinnalla vaikka tässä on uhkaa ja synkkyyttä. Rose vapauttaa syvimmät tunteensa vasta elokuvan loppupuolella tavalla, joka vankistaa katsojan sympatioiden siirtymistä hänen puolelleen.
Washingtonin kolmas ohjaus on Wilsonin näytelmälle uskollinnen ja eheä draama, joka rakentuu käsikirjoituksen ja näyttelisuoritusten varaan. Lähes musiikittoman elokuvan alkuperästä muistuttavat tapahtumapaikkojen rajautuminen pihamaalle ja keittiöön sekä riisuttu lavastus. Elokuvallisia keinoja, kuten leikkausta ja kuvausta, hyödynnetään tavoilla, jotka eivät vie liiaksi huomiota tekstiltä ja näyttelijöiltä.
Fences kuvaa, kuinka ympäristötekijät vaikuttavat yksilön mahdollisuuksiin; Afroamerikkalaista yhteisöä universaalimmaksi teema nousee etenkin Troyn ja Coryn jännitteisen ja kylmän suhteen kohdalla. Aita, jota Troy läpi elokuvan rakentaa, saa puolestaan muuttuvia vertauskuvallisia merkityksiä sen mukaan, kenen näkökulmasta sitä katsoo.
J. K. SILVENNOINEN