Everest. O: Baltasar Kormákur. PO: Jason Clarke, Jake Gyllenhaal, Keira Knightley. 121 min. K-12.
Islannin tunnetuimman elokuvaohjaajan Baltasar Kormákurin pääosin kotimarkkinoille suunnattujen elokuvien kiehtovuus rakentuu pitkälti Islannin maisemien ja elintapojen kuvauksesta. Hänen siirryttyään ohjaamaan Hollywood-toimintaa (Salakuljettaja, 2012 ja 2 Guns, 2013) paljastui viimeistään omaperäisen kuvallisen kielen puute, joka kotiseutuyhteydestä riisuttuna tuottaa kaupallisesti laadukasta keskinkertaisuutta.
Kormákurin uusin elokuva Everest kuvaa yli 200 kiipeilijän hengen vieneen vuoren historian surullisimpiin kuuluvia hetkiä vuodelta 1996, jolloin kahden päivän aikana surmansa sai kahdeksan vuorikiipeilijää. Tuolloin paikalla oli myös suomalainen huippukiipeilijä Veikka Gustafsson, joka toimi elokuvan neuvonantajana.
Kormákur kuvasi tosipohjaista selviytymistarinaa äärimmäisissä sääolosuhteissa jo vuonna 2012 ilmestyneessä Syvyydessä, joka kertoi troolarin uppoamisesta selvinneen islantilaismiehen hämmästyttävän tarinan. Se jätti tieteelliset selitykset avoimiksi korostaessaan tapahtumien ihmeenkaltaisuutta. Everestissä painottuvat sen sijaan sattumanvaraisuuden ja onnen merkitys.
Toisaalta elokuva esittää melko suoraa kritiikkiä 1990-luvulla räjähdysmäisesti kasvaneelle Mount Everestin kiipeilyturismille, jossa extreme-elämysmatkailijat maksavat oppaille huimia summia siitä, että nämä sitovat heidän kengännauhansa, pyyhkivät rään suupielestä ja tarvittaessa kantavat selässään vuoren huipulle. Sieltä saa hyviä kuvia Facebookiin.
Rahat ovat tärkeitä Nepalille, mutta kokemattomat kiipeilijät saattavat itsensä lisäksi vaaraan myös ammattilaiset lisäämällä ruuhkia muutenkin vaikeakulkuisille seinämille. Näin kävi myös elokuvan kuvaamassa murhenäytelmässä, jossa rajumyrsky yllätti kaksi turistipainotteista retkikuntaa. Surmansa saivat myös niiden kokeneet, useita kertoja huipun valloittanutta johtajaa.
Näyttelijät ovat Hollywoodin A-ryhmää, ja Jason Clarke, Jake Gyllenhaal, John Hawkes ja Josh Brolin ovat olemukseltaan vuorikiipeilijöiden ahavoituneeseen ja parrakkaaseen rooliin soveltuvia. Himalajan todelliset sankarit, šerpaopppaat ja -kantajat, jätetään tapojen mukaisesti statistin rooliin.
Hahmojen perhesuhteita ja taustaa avataan, jotta heidän kohtalonsa tuntuisi koskettavammalta. Samalla yritetään valottaa syitä, joiden vuoksi ihmiset ovat valmiita saattamaan henkensä alttiiksi päästääkseen nauttimaan hyytävästä pakkasesta, vuoristotaudista, väsymyksestä ja vähähappisesta ilmasta. Sen avaamiseen yksi elokuva ei riitä.
Muun muassa aidoilla tapahtumapaikoilla ja Italian Alpeilla kuvattu elokuva on parhaimmillaan elokuvateatterin suurella kankaalla, joissa jylhät maisemat pääsevät oikeuksiinsa. Myös 3D-efekti tuo kerrankin lisäarvoa lisätessään huimaavaa syvyysvaikutelmaa.
Tapahtumia ei ylidramatisoida vaan Everestin tyyli pysyy miellyttävän toteavana. Vasta aivan lopussa siirrytään turvallisiin kliseisiin.
J. K. SILVENNOINEN
