Kesävieraana on tällä viikolla kitaristi Juha Torvinen, jonka kirjoittamassa Vasenkätisen päiväkirjassa valotetaan Eppu Normaali -yhtyeen arkea.
Vasenkätisen päiväkirja – merkintöjä rokkielämästä (Docendo) sisältää Torvisen mietteitä vuoden 2021 keväästä ja keikkakesästä aina vuoden huipentavaan Nokia-areenan avajaiskonserttiin saakka. Ohessa on värikkäitä ja koskettaviakin muistoja ja sattumuksia vuosikymmenten rokkiuran varrelta.
Torvinen alkoi pitää päiväkirjaa vuoden 2021 keväällä. Mitään julkaisuajatusta hänellä ei ollut, vaan hän kirjoitti pelkästä omasta mielenkiinnosta.
”Halusin, että siitä vuodesta jäisi jotain mieleeni. Kyllähän asiat muistaa, mutta se miltä ne ovat kulloinkin tuntuneet tuppaa unohtumaan. Jonain päivänä saattaa olla tilanne, ettei muista mitään. Silloin voin lukea kirjasta, että tällaista oli ennen”, Torvinen kertoo puhelimitse.
Torvinen on vuonna 1976 perustetun Eppu Normaalin perustajajäsen. Hän on kirjoittanut aiemmin Aika normaalia – Tarinoita Eppu Normaalista -teoksen, joka sisälti Torvisen tekstejä ja yhtyeen hovikuvaajan Harri Hinkan ottamia valokuvia. Muusikon työn ohella Torvinen on toiminut levy-yhtiö Poko Rekordsin tuotantopäällikkönä ja tapahtumatuotantoon erikoistuneella Akun Tehtaalla erilaisissa tehtävissä.
Uusi kirja päätyi myytäväksi sattuman kautta.
”Satuin mainitsemaan ohimennen aiemman kirjan kustantajalle päiväkirjasta. Hän ehdotti kirjan julkaisua, mutta sovimme palaavamme asiaan, kunhan tekstiä olisi riittävästi kasassa.”
Muusikon arkea valotetaan kirjassa monipuolisesti ja kaunistelematta. Eppu Normaalin toiminta on tarkasti aikataulutettua ja suunnitelmallista. Kirjassa sukelletaan myös soittamisen ytimeen.
Muusikon työssä hyviä ja huonoja päiviä siinä missä muissakin ammateissa.
Kun on keikan aika, saamme muistutuksen siitä, että puitteet
eivät auta, jos esitys ei kulje. Kaikki on teknisesti kunnossa, mutta
homma ei lähde liikkeelle. Kaikilla lavalla olevilla ei tunnu olevan
motivaatiota hommaan. Se vaikuttaa koko keikkaan, sillä kaikkia
tarvitaan.
Toisaalla kirjassa:
Kun kaikki on kohdallaan ja soitto kuulostaa omaan korvaan hyvältä,
niin onhan se mahtavaa. Se on myös samalla sitä paljon puhuttua
hetkessä elämistä. Jos keikalla koittaa ajatella jotain muuta kuin
itse soittamista, niin pieleen menee, heti. Tuossa mielessä harva
asia on yhtä rentouttavaa. Ei paljon tule mietittyä, muistinko ostaa
lapsille jugurttia tai maksaa sähkölaskun.
Vasenkätisen päiväkirjassa on myös Torvisen itsensä ottamia kuvia, jotka on otettu paikoissa ja tilanteissa, joihin kaikilla ei ole pääsyä.
Vaikka Torvinen kynäilee sujuvasti ja viihdyttävästi, hän toppuuttelee ajatusta uusista kirjoista.
”En missään tapauksessa pidä itseäni kirjailijana, mutta kirjoittelu on mukavaa hommaa. Jos minulla tulee joku hyvä idea, josta voin lähteä kehittämään kirjaa, niin kaikki on mahdollista.”
Torvinen kertoo lukevansa vähemmän kuin takavuosina. Hän muistelee kaiholla Ylöjärven lukion tupakkaruudussa toiminutta lukijapiiriä, jossa käytiin läpi kirjat, levyt ja elokuvat.
”Luen lähinnä romaaneja. Toisinaan luen myös muusikkoelämäkertoja, koska niitä voi lueskella puolinukuksissa. Suurin osa musiikkielämäkerroissa on älyttömän tylsiä. Mulla on tapana skipata ensimmäiset 40 sivua, koska niissä kerrotaan usein jonkun tyypin lapsuudesta ja se ei kiinnosta minua.”
”Kuuntelen jonkun verran myös äänikirjoja. Etenkin automatkoilla. En kauhean mielelläni kuuntele musiikkia autossa, koska siellä on liikaa meteliä ja heikommat äänentoistolaitteet kuin kotona. Autossa on useimmiten päällä joko Yle Puhe tai joku kuuntelukirja”, Torvinen kertoo.
Haastattelun aikaan Torvinen luki omaa kirjaansa äänikirjaksi.
”Teimme kustantajan kanssa ratkaisun, että luen äänikirjan itse, vaikka en ole ammattilukija. Osa äänikirjojen lukijoista on aivan loistavia. Heitä on ilo kuunnella. Tulimme kustantajan kanssa tulokseen, että kyllä minunkin puheestani saa selvän. Koska kyseessä on päiväkirjamainen teos, niin olisi hassua, jos sen lukisi joku muu.”
Torvinen toteaa, että lähes 7-tuntisen äänikirjan lukeminen on kova urakka.
”Kuulemani mukaan ammattinäyttelijät pystyvät lukea neljä tuntia putkeen. Itselläni kieli menee solmuun jo kahden tunnin jälkeen ja minun on lähdettävä kotiin.”
Eppu Normaali tekee kesän aikana parikymmentä keikkaa. Määrä on maltillinen, koska kiireisimpinä kesinä keikkoja on ollut kaksinkertainen määrä.
Yli satavuotiaassa talossa Ylöjärvellä asuva Torvinen toivoo, että kesän aikana olisi edes pari hetkeä, jolloin voisi maata riippukeinussa hyvällä omalla tunnolla. Se edellyttää sitä, että nurmikko on ajettu ja kaikki muu tiluksen ylläpitoon littyvä työ tehty.
Varsinaista kesäkirjasuosikkia ei Torvinen osaa nimetä, mutta vahvan lukusuosituksen hän antaa Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä -teokselle.
”Se on kestänyt mielestäni hyvin aikaa. Kun aikanaan luin sitä, etenin viimeiset parikymmentä sivua yhden sivun päivätahdilla, koska en halunnut kirjan loppuvan. Se oli jotenkin niin valloittava teos, että toivoin sen kestävän koko ikuisuuden. Eihän se kestänyt, mutta yritin kuitenkin.”
Vasenkätisen päiväkirja on saatavilla äänikirjana ja sekä Torvisen itsensä lukemana äänikirjana. Kuuntele näyte.
