Folk metal/viikinkimetalliryhmä Ensiferumin edellinen albumi Unsung Heroes kadotti vauhdin ja pirteyden pirskahdukset. Lisäksi kiekkoa rasitti liiallinen balladiaines. Tuore One Man Army on paluuta vauhdikkaampaan miekan heilutteluun ja tuttua poikamaista energiaa ja uhoa on vaikka muille jakaa. Sinfoninen paisuttelu ja suuri kuoro kuuluvat jo leimaillisesti Ensiferumin kylkeen. Soundin pöyhkeyden lisäksi yleisilme on sopivalla tavalla ilmava.
Kiekon aloittava Axe of judgement tarjoaa kiireistä blastniittausta hehkeän Hobittivyörytyksen saattelemana – hektinen vauhtiralli. Kiekon nimibiisi irtoaa myös kipakasti lähtötelineistä ja kertosäkeeseen lainataan isoa kuoroa suoraan Nightwishin äänityssessioista. Pakollinen perinnemusiikilla raskautettu slovari Burden of the fallen on jälleen täyttä Turisasta..siis Ensiferumia. Two of spades rentoilee Frederikin voimin – ihan kiva mutta ulkomailla vitsiä ei ymmärretä. Kokonaisuudessaan bändi on mainiossa iskussa mutta vaikka tekemisen laatutaso on korkealla ja hiki virtaa, Ensiferum ei onnistu tuomaan esille omaleimaisia juuriaan. Massiivinen ulosanti peittää alleen folk-vivahteita, jotka toisivat kokonaisuuteen värikkäämpää otetta.
Verrattuna edelliseen albumiin, Ensiferum on melkeinpä kuin eri bändi. Siitä huolimatta Ensiferum ei yllä kahden onnistuneimman albuminsa parhauskertoimiin. Vaikka One Man Army on ansaitsee korkeat pisteet, lopputulos vaikuttaa lopulta turhan persoonattomalta. Ehkä parin askeleen ottaminen takavasemmalle voisi olla viisas tempaus. Onko tuo yltiöpäinen sinfonisuus sittenkään välttämätön elementti? Nimittäin Ensiferumin ei tarvitse peitellä mitään osa-aluetta turhalla rihkamalla ja koristelulla. Mutta, tämä on vain yhden metallifanin mielipide.
