Ohjaus: Oliver Hirschbiegel. Pääosissa: Christian Friedel, Katharina Schüttler, Burghart Klaussner. 114 min. K-16.

Oliver Hirschbiegel tuli tunnetuksi Adolf Hitlerin viimeisistä päivistä kertoneella Perikadolla (2004), joka tosin muistetaan paremmin Bruno Ganzin roolisuorituksesta ja elokuvan kohtauksesta alkunsa saaneesta internetmeemistä kuin ohjaajastaan.
Myös Hirschbiegelin uusin elokuva Elser: Yksin Hitleriä vastaan viistää kolmannen valtakunnan johtajan vaiheita kuvatessaan vuona 1939 tapahtunutta Hitleriin kohdistunutta attentaattia, jonka takana oli eteläsaksalainen puuseppä Georg Elser.
Elser asetti rakentamansa aikapommin müncheniläiseen oluttupaan Hitlerin puhujakorokkeen päälle. Pommi räjähti ajallaan ja romahdutti salin katon, mutta Hitler pelastui, koska huonon lentosään ja lähestyvän sodan vuoksi piti tavallista lyhyemmän puheen.
Elokuva alkaa Elserin pidätyksellä ja sitä seuraavan sadistisen kuulustelun kuvauksella. Sitä rikkovat takaumat, jotka avaavat syitä, jotka saivat Elserin päätymään yrittämään Hitlerin murhayritystä. Näin katsojalle paljastetaan enemmän kuin kuulustelijoille, joille Elser kieltäytyy aluksi kertomasta edes nimeään.
Elser: Yksin Hitleriä vastaan piirtää kuvan huolettomasta muusikosta, jota politiikan sijaan kiinnostivat naiset ja hauskanpito. Ystäväpiirinsä vuoksi hän kuitenkin sympatisoi punaista taistelurintamaa (KPD) vaikka ei puolueeseen kuulunutkaan. Elserin viha Hitleriä ja natseja kohtaan syveni pikkuhiljaa hänen nähdessään, kuinka juutalaisia ja vasemmistolaisina pidettyjä alettiin kohdella kansallissosialistien noustua valtaan. Lopulta hän ei nähnyt muuta vaihtoehtoa estää asioita luisumasta yhä huonompaan suuntaan kuin Hitlerin murhaamisen.
Kidutuksen murtama Elser kertoo lopulta totuuden siitä, kuinka suunnitteli ja rakensi pommin. Se ei kuitenkaan riitä kuulustejoille, sillä Hitler uskoo kansainväliseen salaliittoon. Tämän vuoksi Elserin kidutusta jatketaan, kunnes vastaukset sopivat valtakunnan johtajan näkemykseen.
Elser: Yksin Hitleriä vastaan on peruslaadukas draama, joka luottaa kiinnostavaan tarinaan ja hyviin näyttelijöihin. Sen esittämä kuva Elseristä sankarina on kuitenkin yksioikoinen. Näin jälkeenpäin ajateltuna Hitlerin murhaaminen toisen maailmansodan kynnyksellä ei tunnu lainkaan hassummalta aatokselta. On kuitenkin syytä muistaa, ettei Hitler vielä tuolloin ollut aloittanut sotaa eikä tahrinut käsiään miljoonien ihmisten vereen. Claus von Stauffenbergin johtamassa attentaatissa (jota kuvataan vuonna 2008 ilmestyneessä Operaatio Valkyriessa) moraaliset kysymykset eivät olleet yhtä vaikeita, sillä Hitlerin mielipuolisuus oli tuolloin jo koko maailman tiedossa.
Me katsomme Elserin tekoa anakronistisesti, sillä tiedossamme on, mitä myöhemmin tapahtui. Mutta oikeuttavatko pelkät arvaukset murhaamiseen? Elserin tapauksessa ne johtivat kahdeksan viattoman ihmisen kuolemaan. Tätä seikkaa elokuva ei juuri problematisoi.
Toisaalta ei ole lainkaan varmaa, olisiko onnistunutkaan yritys estänyt maailmansodan puhkeamista. Todennäköisesti Hitlerin murha olisi otettu propagandan välineeksi, mikä olisi korottanut hänet marttyyrin asemaan ja yhtenäistänyt entisestään Saksan kansan rivejä.
J. K. SILVENNOINEN




