Kimi (2022). Ohjaus: Steven Soderbergh. 1 h 29 min.
Esikoisohjauksellaan Seksiä, valheita ja videonauhaa (1989) Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen palmun voittanut ja suoraan elokuvamaailman huipulle kohonnut Steven Soderbergh on sittemmin ohjannut ja käsikirjoittanut niin Trafficin ja Erin Brockovichin (molemmat vuonna 2000) kaltaisia palkittuja arvostelumenestyksiä kuin lippuluukuilla hurjaa tulosta rohmunneita hittejä, kuten Ocean’s Eleven (2001) ja Magic Mike (2014).
Soderberghin uusin elokuva Kimi eroaa hänen suurtuotannoistaan, sillä se julkaistiin suoraan suoratoistopalveluissa ja DVD:llä. Vastoin yleistä harhaluuloa se ei kuitenkaan tarkoita, että elokuva olisi automaattisesti huono. Kimin kohdalla asia on suorastaan päinvastoin.
Kimi kuvaa it-alalla työskentelevää Angelaa (Zoë Kravitz), joka on jäänyt kotinsa vangiksi ilmeisesti agorafobian ja pakko-oireidensa vuoksi. Koronan mukanaan tuomat rajoitukset, etätyöt ja hygieniavaatimukset ovat tehneet hänen elämästään miltei normaalia. Kun hän törmää mahdolliseen rikokseen, hänen on kuitenkin uskaltauduttava ulkoilmaan.
Angelan loft-asuntoon sijoittuva elokuvan alkupuoli on kuin korona-aikaan päivitetty Takaikkuna (1954), jossa etätyöt ovat normalisoineet naapurien tarkkailun. Ääninäytteeseen pohjautuva murhatutkimus ja yleinen vainoharhaisuus tuovat mieleen myös Francis Ford Coppolan Keskustelun (1974).
Rima esikuvien suhteen on siis asetettu korkealle. Lopputulos on tehokkaasti hyödynnetty 90-minuuttinen tyylikokeilu, joka toimii myös intensiivisenä ja viihdyttävänä trillerinä.
J. K. Silvennoinen