Hamsterit. Ohjaus: Markku Pölönen.
Kun harmaata ja vetelää virkamiestä Rurikia (Jaakko Ohtonen) kohtaa arpaonni, päättää hän viettää sapattivuoden maaseudulla. Mukaan lähtevät enemmän tai vähemmän vapaahetoisesti hänen vaimonsa (Vilma Kinnunen) ja lapsensa. Ympäristö osoittautuu perheen uusavuttomalle isälle haasteelliseksi. Apuun rientää huvilan naapurissa asuva Hamsteri (Peter Franzén), jonka johdolla Rurik alkaa varustautua tulevaan talveen kuin 1800-luvun naparetkeen.
Hamsterit perustuu Veikko Huovisen samannimiseen romaaniin (1957), joka on Kainuun kertojamestaria lempeimmillään. Huovisen tarinoissa ruoka on usein keskeisessä asemassa, mutta vähintään yhtä tärkeää kuin syöminen, on raaka-aineiden hankkiminen ja aterioiden suunnittelu ja valmistaminen.
Romaanissa elintarvikkeiden hankkimisen taustalla on lapsenomainen kirjallisuuden innoittama haaveellisuus, mutta elokuvassa miesten motiivit ovat monisyisempiä.
Helposti johdateltavissa olevan Rurikin käytöksessä on viitteitä masennuksesta, ja pakonomaisen hamstraamisen voi nähdä joko sen oireena tai mahdollisena parannuskeinona. Hamsteri näyttäytyy puolestaan kylähullumaisena besserwisserinä, jonka keskeisenä vaikuttimena tuntuu olevan unelmoinnin ja toisten rahoilla leikkimisen lisäksi silkka pätemisen tarve.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Huovisen rikas, osin parodinen kieli kääntyy dialogiksi vaivoin, ja Hamsterin monologeissa on jäykkää ulkoa opitun ja teatraalisuuden tuntua. Viiden vuoden tauon jälkeen kotimaisen elokuvan pääosaan palannut Franzén pehmentää tätä vaikutelmaa tuomalla hahmoon lastenelokuville tyypillistä koomisuutta aina persoonallista ja osin epäselvää puhetapaa myöten.
Markku Pölösen estetiikkaa on tuttuun tapaan sodanjälkeisen Suomen maaseutua romantisoivaa ja tuo mieleen etenkin tunteelliseen musiikkiin yhdistettynä tv-mainokset. Hänen miljöidensä esikuvat eivät ole todellisessa, historiallisessa Suomessa vaan nostalgian ja elokuvien värittämissä mielikuvissa.
Hamstereissa keskeistä on nimenomaan säilöminen, joten persikkasäilyke on tuoretta hedelmää ja hillo kypsää marjaa arvokkaampi. Asetelma, jossa miehet unelmoivat julmasta talvesta, jotta pääsisivät haaveilemaan etelän eksotiikasta, on itsessään mainio.
Huovisen tuotannossa ruoka on itseisarvo ja pyhä asia mutta edustaa samalla jotain itseään suurempaa. Elintarvikepakkauksiin kätkeytyy kokonaisia maailmoita ja kansakuntia, alkoholipulloissa asustavat Espanjan verevät työläisnaiset ja Ranskan iloiset tislaajat.
Välähdyksen tästä miltei eroottisesta alkoholituotteiden ihailusta ja niistä pidättäytymisestä tarjoaa kohtaus, jossa Rurik ja Hamsteri ihailevat kellariin säilömiään viinapulloja niihin koskematta.
J. K. Silvennoinen