Crimes of the Future. Ohjaus: David Cronenberg. 144 min. 2022.
Dystooppisessa lähitulevaisuudessa tai kovasti maailmaamme muistuttavassa rinnakkaistodellisuudessa ihmisen evoluutio on kiihtynyt ennennäkemättömällä tavalla. Osalle kansalaisista on alkanut kehittyä uusia elimiä, joiden tarkoitusta ei tunneta. Muutos koetaan uhkana, joten sitä valvomaan on perustettu kansallinen elinrekisteri.
Crimes of the Futuren kuvaama maailma on synteettinen, synkkä ja rappioitunut tavalla, joka vihjaa ihmisen aiheuttamaan ympäristökatastrofiin. Kenties ihmiskehon mutaatiot ovat lajin pyrkimys sopeutua saastuneeseen ympäristöön tai myrkkyjen aiheuttamia vihamielisiä kasvaimia.
Pelon lisäksi biologiset muutokset herättävät myös kiinnostusta, ja taiteilijat ovat ottaneet uusioelimet itseilmaisunsa välineiksi. Performanssitaiteilijat Caprice (Léa Seydoux) ja Saul (Viggo Mortensen) järjestävät esityksiä, joissa ensin mainittu poistaa jälkimmäisen elimiä yleisön edessä.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
David Cronenberg ohjasi Crimes of the Future -nimisen elokuvan jo vuonna 1970. Uutukainen ei kuitenkaan ole sen uudelleenfilmatisointi, vaan pikemminkin laajempi yhteenveto Cronenbergin alkupään tuotannosta; jonkun muun tekemänä sitä pidettäisiinkin parodiana tai pastissina.
Kanadalainen ohjaaja on keskittynyt 2000-luvulla yllättävänkin perinteisiin draamoihin ja rikoselokuviin (esim. Eastern Promises, A Dangerous Method ja Map to the Stars). Parhaiten hänet muistetaan kuitenkin 1970- ja 1980-luvun ”kehon kauhua” (engl. body horror) ja scifiä yhdistelleistä elokuvistaan (mm. Shivers, Rabid ja The Fly), joissa käsiteltiin ihmisruumiin metamorfooseja ja seksuaalisia perversioita – ja laajemmin sitä, mikä tekee ihmisestä ihmisen.
Myös Crimes of the Futurissa ihmisyyden hajoaminen ja määrittely ovat keskeisiä, sillä rajujen anatomisten muutosten pelätään synnyttävän kokonaan uuden lajin. Toisaalta myös kaupallisesti valmistetut koneet ja huonekalut ovat ottaneet orgaanisen muodon ja alkaneet sulautua osaksi ihmiskehoa.
Uutta on sen sijaan se, että hullut tiedemiehet ovat vaihtuneet hulluiksi taiteilijoiksi. Kirurgiset operaatiot eivät enää edes yritä palvella tiedettä, vaan ne on valjastettu luovan itseilmaisun ja uudenlaisen ekshibitionismin välineiksi. Kehoaan muokkaavien performanssitaiteilijoiden näytöksissä on muistumia friikkisirkuksista, mutta ne on kyllästetty cronenbergiläisittäin nyrjähtäneellä seksuaalisuudella. Satiirinen aines tuntuukin Crimes of the Futuren raikkaimmalta annilta.
J. K. Silvennoinen