Avatar: The Way of Water. Ohjaus: James Cameron.
Vuonna 2009 ensi-iltaan tullut James Cameronin Avatar nousi nopeasti kaikkien aikojen suurimmat lipputulot keränneeksi elokuvaksi ja auttoi nostamaan 3D-elokuvat uuteen, lyhytaikaiseen suosioon. Avatar: The Way of Water (2022) jäi tässä suhteessa edeltäjästään mutta nouse sekin kahden miljardin lipputulot keränneiden elouvien harvalukuiseen joukkoon.
Sitä katsoessa tulee mieleen, että ohjaaja-käsikirjoittaja Cameron käytti elokuvien välillä kuluneesta kolmestatoista vuodesta yhden viikonlopun käsikirjoituksen parissa ja hieroi lopun ajan käsiään teknisten innovaatioiden äärellä.
Elokuvateatterilevityksessä katsojilla totisesti oli, mistä valita. Vaihtoehtoja riitti HFR-versiosta (48 kuvaa sekunnissa perinteisen 24 sijaan) aina useamman kankaan JScreenX-näkymiin ja 4DX-näytöksiin värisevine tuoleineen ja tuoksusumuineen.
Kotisohvalta katsottuna teknisten innovaatioiden sijaan korostuvat tarina ja visuaalisuus. Ensin mainittu on kaavamainen ja suoraviivainen, ja sen jokainen käänne alustetaan tavalla, joka vie pohjan yllätyksiltä. Niinpä kärryillä pysyminen ei edellytä edeltäjän katsomista tai mieleen palauttamista.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

On suorastaan hämmästyttävää, miten vähän sisältöä yli kolmeen tuntiin saa mahtumaan. Jälleen ihminen on silkkaa ahneuttaan tuhoamassa kaukaisten taivaankappaleiden ekosysteemejä ja niiden luonnon kanssa tasapainoisesti eläviä alkuperäiskansoja. Suurimpana erona aiempaan lapsellisten aikuisten rinnalle on tuotu epäkypsää nuorisoa ja viidakko vaihtunut mereen.
Mutta se toinen puoli, puhdas visuaalisuus, toimii sitäkin paremmin.
Ilmeisesti Cameron luottaa elokuvantekijänä niin vahvasti kuviin, ettei halua tarinan vievän niiltä huomiota. Hänen vahvuutensa onkin teknisten innovaatioiden hyödyntämisessä ja kehittämisessä; Avatar: The Way of Waterissa se näkyy erityisesti vedenalaisessa motion capture -kuvauksessa.
Kun tarinassa siirrytään vihdoin pinnan alle, riutta herää henkiin. Merenalainen maailma on niin uskottavasti luotu, että tuntuu kuin katsoisi toiselle planeetalle sijoittuvaa luontodokumenttia.
Avatar: The Way of Water on kuin vuoristorata, jonka jokaisen kaarteen osaa ulkoa ja jonka vauhti on haukotuttavan hidas. Maisemat ylipitkän matkan varrella ovat kuitenkin riittävän komeat, ettei rahojaan tule vaatineeksi takaisin.
J. K. Silvennoinen