Zátopek. Ohjaus: David Ondříček.
Emil Zátopek (1922–2000) oli 1950-luvun kovin kestävyysjuoksija ja Tšekkoslovakian kansallissankari. Hänet tunnettiin miehenä, joka irvisti juostessaan mutta hymyili maalissa. Ihmisveturiksi ja Suomessa Satu-Pekaksi nimetyn Zátopekin tähtihetki osui Helsingin olympialaisiin, joissa hän otti kultaa niin 5 000 ja 10 000 metrillä kuin maratonilla.
Zátopek alkaa vuodesta 1968, kun Méxiconolympialaisissa epäonnistunut ”Erämaajuna” Ron Clarke (James Frecheville) matkustaa Prahaan esikuvansa luo oppiakseen voittamisen psykologiaa.
Tapaamisella on historiallinen pohja, ja sen avulla avataan Zátopekin (Václav Neužil) urheilufilosofiaa. Kehystarinan tärkein motiivi lienee kuitenkin se, että sen avulla tšekkiläiseen elokuvaan on ujutettu englanninkielistä dialogia.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Takaumien kautta juoksutetaan läpi Zátopekin urheilu-uran ja elämän (joissa ei tässä tapauksessa ole juuri eroa) tärkeimmät käännekohdat. Voittojen lisäksi kuvataan, miten kenkä hiertää keihäänheittäjä-vaimon Dana Zátopková (Martha Issová) kanssa ja puoluejohtoisten urheilupomojen seurassa tulisi olla vähintään varpaillaan.
Persoonana Zátopek jää kuitenkin itsestään kertovassa elokuvassa etäiseksi – osittain toki siksi, ettei rautaesiripun väärällä puolella arvostettu yksilöllisyyttä.
Suomalaiskatsojalle oman mielenkiintonsa tuo se, että leijonanosa Zátopekista sijoittuu vuoden 1952 Suomeen, tai ainakin etäisesti sitä muistuttavaan paikkaan, ja juoksijan suurimman sankariteon näyttämölle Helsingin Olympiastadionille.
J. K. Silvennoinen
Katso elouva Elisa Viihteen vuokraamossa
