Pieni merenneito. Ohjaus: Rob Marshall.
Pieni merenneito (1989) käynnisti Disneyn animaatiostudion uutena renessanssina tunnetun kymmenvuotisen jakson, joka palautti sen huipulle niin kaupallisesti kuin taiteellisesti. Yhtiön piirrosklassikoistaan tuottamat live action -elokuvat ovat onnistuneet korkeintaan ensin mainitussa kategoriassa. Siinä missä 1990-luvun animaatioissa otettiin askeleita eteenpäin, on uudelleenfilmatisoinneissa mielikuvituksettoman toiston tuntu.
Pieni merenneito on siloteltu kevytversio H. C. Andersenin sadusta, jossa ihmiseen rakastuva merenneito vaihtaa pyrstönsä ja kielensä jalkoihin. Alkuperäisessä tarinassa merenneito päätyy itsemurhaan, animaatiossa avioon. Vertauskuva on tuskin tarkoituksellinen.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Disneytä on kritisoitu siitä, etteivät sen naishahmot saa suunvuoroa edes nimikkoelokuvissaan. Pieni merenneito on kuin parodiaa tästä asetelmasta, onhan Ariel suuren osan ajasta kirjaimellisesti mykkä.
Yhtiö on kuitenkin pyrkinyt myös uudistumaan, mikä näkyy Pienessä merenneidossa Halle Baileyn pääosavalinnassa ja muutoinkin monikulttuurisempina yhteisöinä. Näihin valintoihin kohdistunut arvostelu osoittaa, että osa yleisöstä on Disneytäkin vanhoillisempaa.
Tarina kulkee tuttua ja turvallista polkua, mutta mukana on myös uusia hahmoja ja lauluja. Klassikon päivitys on silti kokonaisuutena maltillinen, ja yli kolmen vartin venytys kestossa tuntuu tarpeettomalta sadun pitkittämiseltä.
Parhaat hetket ovat edelleen voimaballadi ”Part of Your World” ja calypsovaikutteinen ”Under the Sea” – jälkimmäinen on sitä myös visuaalisesti.
J. K. Silvennoinen
Katso elokuva Elisa Viihteen vuokraamossa
