Ranskalainen ohjaaja, näyttelijä ja käsikirjoittaja Guillaume Canet nousi suurempaan maineeseen vuonna 2006 julkaistulla jännärillä Ei sanaakaan (Tell No One). Canet sai suorituksestaan parhaan ohjauksen César-palkinnon. Vuona 2013 Canet työskenteli Hollywood-tähtien kanssa elokuvassa Blood Ties. Jännärin pääosissa näyttelivät Clive Owen, Billy Crudup, Marion Cotillard ja Mila Kunis. Canetin tuore elokuva Ad Vitam on parhaillaan Netflix-uutuuksien katsotuimpien joukossa. Ohjauksen lisäksi Canet näyttelee draamajännärin miespääosan.
Draaman ja jännärin vastavuoroinen suhde on Ad Vitamin ongelma. Kuten tunnettua, draamaosuudet jarruttavat toiminnan rytmiä ja jähmettävät jännityksen kehittelyä. Toisaalta onnistunut draamaosuus tekee päähahmoista lihaa ja verta olevia ihmisiä, joiden kohtaloista katsoja välittää. Ad Vitamin kohdalla leffa on kuin Bond-seikkailu ja Vaarallinen tehtävä yhdessä vaakakupissa ja toisessa koskettavaa poliisidraamaa. Kun Canet vielä innostuu esittelemään useammassa kohtauksessa parkour-taitojaan, tunteellinen toimintarymistely on kuin tottumaton Tesla-kuski moottoritiellä. Välillä mennään lujaa, hetkittäin aivan päättömästi mutta äkkipysäykset ovat myös selkeitä ja saattavat kestää pitkän tovin.
Elokuva alkaa todella dynaamisesti ja houkuttelevasti. Tyyppi (Canet) roikkuu valjaissa korkean rakennuksen seinustalla julkisivun tarkistupuuhissa. Tylsää työtä, joka saa yllätyskäänteen miehen melkein pudotessa katuun. Putoaminen ei ole sattumaa. Kotona odottaa hävityksen kaaos, toistamiseen lyhyen ajan sisällä. Ilmeisesti tyyppi tietää, ketkä ovat sotkeneet asuntoa. Toverin kanssa jutustelu paljastaa, että pahat pojat estivät salaperäistä avainta. Eikä aikaakaan, kun pahat pojat vyöryvät sisään. Raskaana oleva vaimo ihmettelee, mitä tapahtuu mutta potkii pahiksia kuin ammattilainen. Tyyppi osaa myös tapella, samoin hyökkääjät. Molemmat osapuolet vaikuttavat ammattilaisilta. Mutta, sitten kesken kaiken tulee kymmenen vuoden taakse kurkottava takauma, joka selventää juuri nähdyn taustoja.
Tyyppi, jonka nimi on Franck Lazareff, on juuri valmistunut santarmien erikoisjoukkojen toimijaksi. Porukassa on myös miehen tuleva rakastettu, Leo (Stéphane Caillard). Alkaa pitkä työporukan esittelyrupeama ja toiminnantäyteinen alkupyrähdys on muisto vain. Pitkän kaavan mukaan päästään lopulta tilanteeseen, joka näyttää tietä elokuvan alkuun. Lazareff tiimeineen osuu lähes sattumalta väkivaltatilanteeseen, jossa miehen oma tiimi ottaa kohtalokkaasti osumaa. Miestä syytetään omatoimisuudesta ja seurauksena ovat potkut.
Väkivaltatilanteen taustalla pelissä on kuitenkin suuremmat kuviot. Lazareff haluaa myöhemmin selvittää tapahtumien todellista kulkua. Tieto kantautuu vaikutusvaltaisiin korviin ja pian Lazareff vaimoineen joutuu pakenemaan armottomien tappajien joukkoa, joiden on tarkoitus hävittää todisteet ja samalla hiljentää välikohtauksen jälkimainingit lopullisesti. Alkaa kissa-hiiri -leikki, jossa Lazareff ei voi luottaa muihin kuin entiseen erikoisjoukkojen toveriinsa.
Juonesta ei voi paljastaa liikaa. Kaiken toiminnan taustalla on kuitenkin salaperäinen avain. Guillaume Canet onnistuu näyttelijänä mukavasti ja hänellä on selvästi pyrkyä Bruce Willisin tyyppiseksi tavalliseksi jokamiehen sankariksi. Ohjaajan esittämä Lazareff ei ole kovis mutta siitä huolimatta toiminnan mies ja sinnikäs kuin Sisu-elokuva Aatami Korpi. Canet ei ohjaajana onnistu kuitenkaan sovittamaan draamaelementtejä sujuvasti toiminnan joukkoon. Elokuvan rytmi kärsii, pitkiä toimintakohtauksia seuraa selittelyä ja muutamissa kohtauksissa on myös uskottavuus kadoksissa. Loppupeleissä elokuva vaikuttaa linjakkaalta toiminnalta, mutta lopputekstien kohdalla tulee hieman tylsä olo. Katsoinko juuri elokuvasarjan aloitukseksi tarkoitetun leffan tai Canetin ensimmäisen elokuvan miehen Liam Neeson -trilogian startiksi.
Kaikesta huolimatta, Ad Vitam on parhaimmillaan sujuvaa rymistelyä ja Canet on pääroolissa sympaattinen äijä.
Netflix on myös saatavilla Elisa Viihteessä.
