Everything Everywhere All at Once (2022). Ohjaus: Daniel Kwan ja Daniel Scheinert.
Ohjaaja-käsikirjoittajien Daneliel Kwanin ja Daniel Scheinertin, jotka tunnetaan myös yhteisnimellä Daniels, esikoiselokuva Swiss Army Man (2016) oli omaperäinen ja hauska elokuva. Siinä Paul Dano käytti elävää raatoa kuin Sveitsin armeijan linkkuveistä, ja Daniel Radcliffe riisui velhopojan taikaviitan harteiltaan suolistokaasun voimalla. Makaaberin pieruhuumorin, maagisen realismin ja vakavien teemojen yhdistelmä sai puolelleen kriitikot ja festivaaliyleisön ympäri maailman mutta jäi silti monilta huomaamatta.
Danielsin toisen yhteistyön Everything Everywhere All at Once kohdalla pelkoa tutkan alle jäämisestä ei sen sijaan ole, mistä piti huolen viimeistään tämän vuoden Oscar-gaala. Peräti yhdellätoista ehdokkuudella huomioitu elokuva voitti lopulta seitsemän patsasta, mukaan lukien parhaan elokuvan, ohjauksen ja alkuperäisen käsikirjoituksen palkinnot.
Palkintopöydän putsauksesta huolimatta Everything Everywhere All at Once on kaikkea muuta kuin perinteinen parhaan elokuvan Oscar-voittaja.
Se kertoo Evelyn Wangista (Michelle Yeoh), jonka pyörittämä pesula ja avioliitto Waymondin (Ke Huy Quan) kanssa ovat konkurssikypsiä. Lisäksi suhde tyttäreen (Stephanie Hsu) on kriisin partaalla, sairaan isän (James Hong) syntymäpäivävalmistelut stressaavat ja veroilmoituksen täyttäminen tuntuu ylivoimaiselta tehtävältä.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
En edes yritä tiivistää tapahtumia, jotka johtavat tilanteeseen, jossa Evelynin on paitsi selviydyttävä haukankatseisen verovirkailijan (Jamie Lee Curtis) kuulustelusta myös pelastettava maailmankaikkeus. Tapahtumien vyöry on hurjaa ja leikkaus nopeaa kuin katsoisi keskittymishäiriöisen kanasurffausta. Silti kokonaisuus pysyy koossa ja muodostaa hämmästyttävän yhtenäisen maailman.
Everything Everywhere All at Once on yhdistelmä hongkongilaista kung fu -elokuvaa, absurdia komediaa, tieteiselokuvan parodiaa ja amerikkalaista perhedraamaa. Käsikirjoitus repii auki rinnakkaistodellisuuksia ja rakentaa multiversumin, jossa Evelynin roolit vaihtelevat huippukokista toimintaelokuvien tähteen ja kiveen.
Samalla roolihahmoon on kirjoitettu tunnistettavia viitteitä Yeohin henkilöhistoriasta hieman samaan tyyliin kuin Birdmanin (2014) käsikirjoituksessa hyödynnettiin sen pääosan näytelleen Michael Keatonin vaiheita.
Yeoh palkittiin ansaitusti parhaasta naispääosasta. Myös Curtis sai pitkän uransa ensimmäisen Oscarin ja pääsi samalla muistuttamaan olevansa muutakin kuin ikääntynyt ”kauhun kuningatar”. Silti suurin yllätys oli Ke Huy Quanin kultaisen pystin arvoinen roolisuoritus, sillä hänet muistetaan (jos muistetaan) lapsinäyttelijänä elokuvista Indiana Jones ja tuomion temppeli (1984) ja Arkajalat (1985).
J. K. Silvennoinen
Katso elokuva Elisa Viihteen vuokraamossa.
