Cocaine Bear. Ohjaus: Elizabeth Banks.
Vuonna 1985 eräs salakuljettaja viskoi pienkoneestaan huumelastin Georgian osavaltion metsiin ennen menehtymistään laskuvarjo-onnettomuudessa. Myöhemmin alueelta löytyi mustakarhu, joka oli kuollut syötyään neljäkymmentä pussillista kokaiinia. Arvo oli
Tapaukseen erittäin löyhästi perustuvan Cocaine Bearin ohjauksesta on vastannut Elizabeth Banks, ja tuottajina ovat toimineet Phil Lord ja Chris Miller. Aikaisemmin kolmikko on tehnyt yhteistyötä Lego-elokuvan (2014) parissa.
Elokuva kertoo tarinan siitä, mitä olisi voinut tapahtua, jos mustakarhu ei olisikaan kuollut. Seon pähkähullu mutta kohtalaisen viihdyttävä musta komedia, jota säestää 1980-luvun soundtrack.
Cocaine bear kuvaa karhun narkkarina, joka on valmis tuhoamaan tieltään kaiken saadakseen seuraavan annoksensa valkoista pulveria. Addiktoituneen otson reitille osuu muun muassa turisteja, puistonvartija, villieläinasiantuntija, poliiseja ja huumeiden jäljillä olevia rikollisia. Suuri osa heistä ei ehdi monta repliikkiä sanoa.
Fysiikan laeista piittaamaton, vauhdikas ja väkivaltainen Cocaine Bear tuo mieleen Simpsoneista tutut Tikku ja Takku -animaatiot ja on kuin aikuisille suunnattu versio Karhuherra Paddingtonista. Samalla siinä voi nähdä parodiaa erityisesti 1970-luvulla suosiossa olleista eläinkauhuelokuvista.
Elokuva on omistettu vuonna 2022 edesmenneelle Ray Liottalle, joka tekee itselleen tunnusomaisen roolin äkkivääränä rikollisena. Kyseessä ei silti ole hänen viimeinen elokuvansa, sillä loppuun asti työteliäs tähti nähdään tiettävästi vielä ainakin neljässä elokuvassa.
Totuus ei tässä tapauksessa ole tarua ihmeellisempää mutta vähintään yhtä kiinnostavaa. Alkuperäinen, elokuvalle innoituksen ja nimen antaneet karhun matkakin nimittäin jatkui, joskin täytettynä. Ensin se päätyi luonnonpuiston vitriiniin, josta se varastettiin. Sittemmin sen tiedetään kulkeutuneen muun muassa coyntrytähti Waylon Jenningsille ja kiinalaisen lääketieteen myymälään. Pablo EskoBeariksi nimetyn eläimen jäänteet ovat nykyään nähtävillä kentuckylaiseen ostoskeskuksessa.
J. K. Silvennoinen