Elina Hirvosen uutuusromaani Rakkauksien lokikirja värittää kirjasyksyä vaikuttavalla ja rakkaudentäyteisellä tavalla. Kirja on samalla uuden romaanitrilogian avausosa.
Rakkauksien lokikirja kertoo rakkaudesta, mutta ei perinteisen rakkaustarinan kautta. Kirjassa liikutaan ympäri maailmaa, palataan nuoruuden raastaviin tunnelmiin, masennuksen ja ilon hetkiin. Rakkaus elää hetkissä, tarinoissa sekä läheisten kuin tuntemattomienkin kohtaamisissa. Kirja on kepeä, riipaiseva ja ajatuksia herättävä lukukokemus. Se yhdistelee fiktiota ja tosielämää.
Hei Elina! Mistä sait idea autofiktiiviseen romaanin?
Elina Hirvonen: Olen ollut nuoresta asti syvästi viehtynyt ihmisten rakkaustarinoista ja rakastanut niiden kuuntelemista. Olen saanut eri puolilla maailmaa kokea, miten keskustelut rakkaudesta ja sen kaipuusta yhdistävät ihmisiä taustasta riippumatta.
Aloitin tämän romaanin kirjoittamisen vähän salaa itseltänikin syksyllä 2019. Se oli omassa elämässäni synkkää aikaa ja etsin valoa kuuntelemalla ja kirjaamalla erilaisten ihmisten tarinoita hyvin erilaisista rakkauksista.
Kun teksteistä alkoi muotoutua romaani, halusin säilyttää sen tyylissä ja muodossa ilmavuuden, jossa raskas ja keveä, iso ja pieni, synkkyys ja huumori, absurdi ja kuolemanvakava, yksityinen ja yhteinen ja mennyt ja nykyinen liukuvat toisiinsa – kuten elämässäkin. Autofiktiivisten ja genrerajoja ylittävien kerronnallisten keinojen käyttö mahdollisti tämän aikaisempiin romaaneihini verrattuna erilaisen tyylin ja äänen.
Kirsi Piha kuvailee Levoton lukija -kirjablogissaan kirjaa seuraavasti:
”Hirvosen kirja on kirjallisuutta parhaimmillaan. Se avaa ihmisen sisintä ja samalla mahdollistaa meille kurkistuksen paitsi toiseen myös itseemme. Autofiktio lajina sopii tähän kirjaan todella hyvin. Kirja on koskettavampi näin kuin jos siinä olisi rakennettuja hahmoja ja asetelmallinen näyttämö.”
Autofiktioita lukiessa tulee aina miettineeksi, miten paljon tapahtumista on totta. Millaista oli sukkuloida tosielämän kokemusten ja sepitteellisen romaanin välimaastossa? Miten tekeminen erosi aiemmista kirjoitustöistäsi?
Aikaisempien romaanien kohdalla olen aina pyöritellyt romaanin teemoja ja maailmaa mielessäni kauan ja miettinyt henkilöhahmojen kaaren ja usein rakenteenkin hyvin pitkälle ennen kuin kirjoitan ensimmäistäkään lausetta. Rakkauksien lokikirjan kohdalla halusin säilyttää sekä kirjoitusprosessissa että romaanin maailmassa ja rytmissä ilmavuuden, yllättävyyden ja jonkinlaisen ”elämän tunnun” ja kirjoittaessa seurasin pitkälle hahmoteltujen kaarien sijaan pikemminkin temaattisia suuntia, kysymyksiä rakkaudesta, ihmisten välisisistä yhteyksistä, ja elämänvietin ja kuolemanvietin painista. Teos on kirjoitettu kaunokirjallisuuden ehdoilla, mutta sen maailma on saanut inspiraationsa todellisista keskusteluista. Mietin kirjoittaessani paljon tällaisen kerronnallisen menetelmän etiikkaa ja myös omaa tulevaisuuttani: haluan olla jatkossakin hyvissä väleissä ihmisten kanssa, jotka saattavat tunnistaa jotain itsestään kirjasta. Kirjoittamisen loppuvaiheessa otin näihin ihmisiin yhteyttä ja kysyin, halusivatko he jutella aiheesta ennen julkaisua. Jännitin sitä paljon, mutta kaikki heistä olivat otettuja päästessään romaaniin.
Mitä muuta haluat sanoa kirjastasi?
Se on kirjoitettu rakkaudesta ja rakkaudella ja avaa romaanitrilogian, jossa sen teemat syvenevät lisää. Toivon, että ihmiset, joille juuri tämä teos saattaisi tällä hetkellä olla tärkeä, löytävät sen.
Viime vuosina autofiktio on noussut isoksi trendiksi kirjallisuudessa. Onko sinulla henkilökohtaisia suosikkikirjoja autofiktion saralla?
Vaikka autofiktiosta puhutaan nyt trendinä, romaanikirjailijat ovat käyttäneet omaa elämäänsä kaunokirjallisten maailmojen luomisen inspiraationa Cervantesin ajoista lähtien. Rakkauksien lokikirjaa kirjoittaessa luin paljon ikuista suosikkiani Virginia Woolfia, George Orwellia, Eeva-Liisa Manneria ja lopulta Marcel Proustia, ja nykykirjailijoista Rebecca Soinit, Toni Morrisonia, Maggie Nelsonia, Édouard Louisia ja Deborah Levyä. Teosta inspiroi myös dokumentaarisen ja fiktiivisen elokuvan rajoilla liikkuvan elokuvan perinne.
Edellinen kirjasi Katri Helenan elämäkerta oli kesän 9. luetuin tietokirja. Mitä aiot kirjoittaa seuraavaksi?
Tällä hetkellä lähettelen itselleni sähköpostilla muistiinpanoja Rakkauksien lokikirjan käynnistämän romaanitrilogian toista osaa varten. Sen kirjallinen metodi perustuu tosielämän keskusteluihin samalla tavalla kuin Rakkauksien lokikirjassa ja punainen lanka liittyy rakkauteen, väkivaltaan ja konflikteihin. Lisäksi valmistelen Afganistanista Suomeen muuttaneen ohjaajakollegani Shakiba Adilin kanssa dokumenttielokuvaa Afganistanin naisten salaisesta lukupiiristä.
Kerro vielä lopuksi, millainen syysihminen olet? Mikä on jokasyksyinen juttusi?
Rakastan syksyssä oikeastaan kaikkea. Kylmeneviä vesiä, pimeneviä iltoja ja ruskassa hehkuvaa metsää. Ehkä kaikkein eniten rakastan sitä, että toisin kuin muihin vuodenaikoihin, syksyyn ei omassa mielessäni liity vaatimusta reippaudesta tai siitä, että pitäisi tehdä jotain erityistä, vaan voi rauhassa sytyttää kynttilän, kääriytyä vilttiin ja lukea kirjaa.
Rakkauksien lokikirja on saatavilla e-kirjana ja Anna Saksmanin lukeman äänikirjana. Tutustu kirjaan Elisa Kirjassa.
Elina Hirvosen esikoisromaani Että hän muistaisi saman oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Toukokuussa 2009 romaani nostettiin New York Times Book Review’n kanteen, mikä on harvinaista esikoisromaanille. Hänen edellinen kirjansa oli elämäkerta Katri Helenasta.
