Eläkeläiset-yhtyeestä tunnetuksi tullut muusikko Ema Hurskainen aloitti heinäkuun alussa Puhuvat backstage-passit -Youtube-videosarjan, jonka kussakin jaksoissa palataan takavuosien vauhdikkaisiin festarimuistoihin yhden backstage-passin kautta. Mesta.net haastatteli pohjoiskarjalaista muusikkoa sähköpostin välityksellä.
Ema Hurskainen kiersi parikymmentä vuotta humppayhtye Eläkeläisten rumpalina “Kristian Voutilaisena”. Sen jälkeen hän on toiminut Jarkko Martikaisen Luotetut miehet -yhtyeen rumpalina. Nyt on koittanut muistelujen aika.
Puhuvat backstage-passit on kerrassaan riemastuttava, koukuttava ja herkistäväkin videosarja. Mistä sait idean muistella menneitä keräilemiesi backstage-passien kautta?
Ema Hurskainen: Idea entisten muisteluun juuri backstage-passien kautta syntyi tietysti sattumalta. Passeja on kertynyt vuosikymmenten varrelta työhuoneeni seinille melko paljon. Eräänä päivänä satuin jostain syystä vilkaisemaan Ruisrockin passia vuodelta 1998 ja aloin muistella, että juuri silloinkohan pääsin tanssimaan Björkin kanssa Beastie Boysien keikalla. Mikä mahtava muisto! Otin passin seinältä ja toden totta, sen takapuolella oli edelleen siihen Björkiltä tanssimme jälkeen pyytämäni nimmari. Hetken mielijohteesta kerroin tarinan kännykkäni kameralle ja postasin videon YouTubeen. Saamani palaute innoitti tekemään toisenkin videon ja sillä tiellä ollaan.
Tätä kirjoittaessa jo 13. osaan edenneessä sarjassasi muistellaan mm. mystistä passisekaannusta Jouni Hynysen kanssa, Euroviisukarsintoja ja keskelle kuutostietä perustettua sirkusryyppyleiriä.
Ei liene kenellekään suuri yllätys, että Eläkeläiset-yhtyeen festarimuistoissa alkoholi näyttelee pääosaa. Olet sittemmin raitistunut. Millaista on ollut palata vanhoihin tapahtumiin?
Sarjan tekeminen on ollut monenlaisten tunteiden yhdistelmä. Sekoitus iloa ja ylpeyttä, nostalgiaa, häpeää sekä paljon täydellistä tyhjyyttä. Tosi monen passin kohdalla mieleen ei tule mitään, filmi on ollut ihan poikki. Olen kuitenkin yrittänyt olla jeesustelematta raitistumisellani tai kauhistella kosteita vuosiani pelkän katumuksen kautta. Myös kännissä humppaamisen ilo oli ihan aitoa ja sain olla mukana jakamassa sitä vuosikymmenten aikana tuhansille ja taas tuhansille ihmisille.
Millaista palautetta olet saanut videosarjasta?
Palaute on ollut pelkästään positiivista ja sitä on tullut paljon!
Tubettaminen sujuukin mallikkaasti. Millaista jatkoa on luvassa?
Talteen jääneet passit loppuvat joskus ja muistikuvat niistä vielä paljon aiemmin, joten loputtomiin sarja ei luonnollisestikaan jatku. Teen sarjaan jaksoja niin kauan kuin siltä tuntuu. Muuten kameralle yksinpuhelu on tuntunut yllättävän luontevalta. YouTuben tai muiden sosiaalisten medioiden algoritmeja en kuitenkaan halua ryhtyä palvelemaan, vaan yritän pitää tubettamisen ehdot omissa käsissäni. He seuraavat ja kuuntelevat, joita jorinani kiinnostavat, ja se riittäköön, olipa heitä sitten miten vähän tai paljon hyvänsä.
Mitä muuta elämääsi kuuluu tällä hetkellä?
Elän rauhallista ja seesteistä arkea Itä-Suomen maaseudulla vaimoni ja tyttäreni kanssa. Luotetut miehet on ns. telakalla, joten keikkojakaan en ole juuri viime vuosina soitellut, joitain satunnaisia “fiittailuja” tai yksittäisiä iltoja lukuunottamatta. Väsäilen koko ajan biisejä ja joskus julkaisenkin niitä, mutta vuosi vuodelta se tuntuu turhemmalta. Spotifylle ja kumppaneille olen musaharrastukseni kanssa pelkkä maksava asiakas. Talviksi matkustan pakkasia pakoon Välimeren rannalle Espanjaan, sillä nivelreumani ei siedä Suomen talvea enää lainkaan. Fuengirolassa olen saanut soitella keikkoja harvakseltaan paikallisessa suomalaisyhteisössä eri artistien taustalla ja se on ollut todella kivaa. Taiteilu ja muu puuhailu pitävät mielen virkeänä, vaikka paikkoja kolottaisikin.
Puhuvat backstage-passit -sarja löytyy alla olevasta linkistä tai täältä.
