Eeva Loukon suosittu Ronja Vaara -dekkarisarja on edennyt kolmanteen osaan. Pakene ennen aamua (Otava) on kutkuttava suljetun paikan mysteeri, joka sijoittuu pienelle majakkasaarelle. Mesta.net haastatteli
Ronja Vaara -sarja on kerännyt kehuja ja sen kahta ensimmäistä teosta, Onnellisten saari (2022) ja Käärmeiden maa (2023), on käännetty tähän mennessä neljälle eri kielelle.
Sarjan kolmannessa osassa Ronja, Milla ja Ansku puolisoineen lähtevät viikonlopuksi Bengtskärin majakkasaarelle rentoutumaan ja nauttimaan saaristolaismaisemista. Iloinen seurue ehtii hädin tuskin asettua aloilleen, kun lomareissu muuttuu painajaiseksi. Syysmyrskyn noustessa Milla ei saavukaan naisten saunavuorolle, ja tämä on vasta alkua.
Kutkuttava tarina tuo mieleen Agatha Christien klassiset arvoitusdekkarit. Loukon mukaan Agatha Christie on yksi hänen suurimpia esikuviaan ja suurin ”syypää” siihen, miksi hän ylipäätään kiinnostui dekkarigenrestä.
”Olen pitänyt aina dekkareista, jotka sijoittuvat suljettuihin paikkoihin. Ne laittavat mielikuvituksen liikkeelle aivan erityisellä tavalla, koska tekijä ei voi olla kukaan ulkopuolinen. Tein kirjaan tosi tiukan rajauksen ja lopputuloksen selvittäminen on lukijan oman nokkeluuden varassa. Kirjan juoni on palapelimäinen, joten sen arvoituksen ratkaiseminen on aika vaativa tehtävä. Ainakaan kukaan lähipiiristäni ei ole vielä onnistunut siinä. Toki he ovat huonoja sanomaan mitään negatiivista”, Louko naurahtaa.
Pakene ennen aamua sijoittuu Bengtskärin majakkasaarelle, joka on Suomen eteläisin asuttu paikka. Saari on pinta-alaltaan vain reilut kaksi hehtaaria, joten se tarjoaa herkullisen alustan vetävälle dekkaritarinalle.
Loukolle Turun saariston maisemat ovat tuttuja jo lapsuudesta.
”Meidän perheellämme on Turun saaristossa kesäpaikka. Sukupolvenvaihdoksen myötä paikka on minun ja siskoni omistuksessa. Halusin ehdottomasti sijoittaa tarinan saaristoon, mutta mietin hetken sopivaa paikkaa. Sitten huomasin, että Bengtskärin majakkaan ei oltu aiemmin sijoitettu juuri mitään.”
Louko kirjaa varten perusteellisen taustatyön. Hän oli käynyt jo aiemmin päiväretkellä Bengtskäriissä. Puolitoista vuotta sitten hän matkusti siskonsa kanssa Bengtskärin saarelle ja he yöpyivät siellä.
”Oli syyskuu ja ilma oli leuto. Koska lomasesonki oli ohi, yöpyjiä oli vähän. Sain käydä tosi rauhassa saaren läpi. Kysyin vielä jälkikäteen puhelimitse faktoja majakasta. Halusin tietää esimerkiksi, että missä sijaitsee ullakko ja mitä siellä säilytetään.”
Loukon (s. 1982) esikoisteos Onnellisten saari julkaistiin tammikuussa 2022. Kolme vuotta myöhemmin ja kolme dekkaria myöhemmin Louko vakiinnuttamassa asemaansa kotimaisen rikoskirjallisuuden kärjessä. Kolme teosta ovat tuoneet mukanaan runsaasti kokemusta.
”Tietynlainen rutiini on tullut. Nyt tiedän, mitä kirjan tekeminen todella vaatii. Osaan suhteuttaa omaa ajankäyttöäni, että missä kohtaa vuodesta mikäkin asia pitää olla valmiina. Myös usko omaan tekemiseen on kasvanut. Ei ole tarkoitus olla maailman paras, vaan tärkeämpää on omaäänisyys ja tunne siitä, että tämä on juuri se minun polkuni.”
Loukon perheessä on kaksi kouluikäistä lasta. Hän käy vielä toistaiseksi päivätöissä. Tulevaisuuden varalle on paljon haaveita ja suunnitelmia. Täyspäiväiseksi kirjalilijaksi ryhtyminen on yksi tavoitteista.
”Haluaisin kirjoittaa tulevaisuudessa toistakin dekkarisarjaa ja muunlaisiakin kirjoja. Nyt joudun juoksemaan aikaa vastaan. Jos olisin kokopäivätoiminen kirjailija, minulla olisi aikaa keskittyä muihinkin projekteihin. Luulen, että samankaltainen ongelma on lähes kaikilla, jotka tekevät jotain muuta päivätöidensä ohessa.”
Viime vuosina monet nelikymppiset naiset ovat julkaisseet esikoisdekkarinsa. Louko pitää hienona, että dekkaristien piiri laajenee ja uusia nimiä tulee koko ajan.
”Olisin halunnut kirjoittaa jo parikymppisenä, mutta ehkä hain vielä silloin omaa tyyliäni. Siinä iässä lopputulos olisi saattanut olla aika ohutta. Dekkareita kirjoittaessa pitää pystyä hallitsemaan isoa ja monimutkaista palapelimassaa. Omalla kohdallani se on vaatinut kypsymistä. Ikä tuo perspektiiviä varsinkin silloin, kun kirjoittaa ihmisistä ja ihmissuhteista. Nuorempana sitä on paljon mustavalkoisempi, mutta iän myötä asioihin suhtautuu lempeämmin ja alkaa nähdä harmaan sävyjä.”
Eeva Loukon nousu kirjailijaksi osuu aikaan, jolloin äänikirjat ovat vallanneet leijonanosan kirjamyynnistä. Louko kertoo haranneensa pitkään sitä vastaan, että hän alkaisi kuunnella kirjoja.
”Aloitin kuuntelun tietokirjoilla, jotka ovat helpommin ymmärrettäviä. Nyt kuuntelen paljon myös fiktiota. Olen kuitenkin sen verran vanhanaikainen, että ajattelen aina kirjoittaessani fyysistä kirjaa, joka ei ole pelkästään ääni. Painettu kirja on ikuisuustuote, jonka toivon kuitenkin säilyvän jatkossa muiden formaattien rinnalla.”
Pakene ennen aamua on saatavilla Mimosa Willamon lukemana äänikirjana ja e-kirjana Elisa Kirjasta.
Eeva Louko: ”Luin viimeksi Kale Puontin uutuusdekkarin Jonin. Pasilan myrkky on ihan sairaan hyvä dekkarisarja ja myös Joni on hyvä. Kuuntelin sen yhdessä lähestulkoon päivässä. Puontin kirjoissa on inhimillinen ote. Mikään ei ole mustavalkoista. Luin hiljattain myös Helena Immosen Operaatio Napaketun, ja pidin siitäkin paljon.
”Tykkään hieman raaemmista ja synkemmistä kirjoista. Seuraavaksi haluaisin lukea jotain muuta kuin dekkaria, esimerkiksi jonkun hyvän eepppisen romaanin.”
