Vastikään 60 vuotta täyttänyt Edu Kettunen on tehnyt mittavan uran suomalaisen pop-musiikin saralla. Veli-Pekka Hännisen toimittama Edu Kettunen -elämäkerta valottaa muusikon elämäntaivalta erityisen tunteikkaasti ja herkästi.
”Jos sinua kiinnostaa enemmän ihmisen sisäinen kuin ulkoinen maailma, jos haluat matkustaa lauluntekijän mielikuvitusmaailmaan, tämä on sinun kirjasi,” kirjan saatesanoissa todetaan.
Totta tosiaan.
Toisin kuin useimmista musiikkielämäkerroista, Edu Kettusen muistelmista ei löydy kohupaljastuksia tai kostonsävyisiä tilityksiä. Keskiössä ovat mies, elämä ja laulut. Sivuille on sijoitettu Kettusen tekemiä piirroksia tarinoineen sekä kuvia perhealbumeista.
Mesta.netin kirjasivusto tutustui Edu Kettunen -kirjaan ja nosti esille muutaman kohdan muusikon eri elämänvaiheista.
Lapsuudesta
Erkka ”Edu” Kettunen syntyi Vantaalla vuonna 1961, silloisessa Helsingin maalaiskunnassa. Neljävuotiaana hän muutti Martinlaakson lähiöön. Salon seudusta tuli pojalle vieläkin tärkeämpi paikka.
Alle kouluikäisenä Erkka viihtyi mainiosti äidin puolen suvun, Auermaiden, parissa Salossa, jossa isovanhemmilla oli leipomo. Monet lapsuuden muistot liittyvät juuri Salon ympäristöön: ajomatkat viileinä kesäöinä leivältä tuoksuvassa farmari-Taunuksessa, isoisä laittamassa leipiä isoon uuniin tupakka suussaan tai työntämässä leipälapiolla tuhkakuppia piiloon uunin perälle, kun terveystarkastajat osuivat paikalle, eno ammuskelemassa leivoksia taipuisalla lastalla leipomon kattoon toivoen, että ne eivät putoaisi yllättäen paikalle osuneen isoisän niskaan. Äidin suku oli täynnä iloisia ja toimeliaita kunnon ihmisiä, elämäntapaintiaaneja, jotka eivät joko viihtyneet.
Kahdeksanvuotiaana elämä muuttui, kun vanhemmat erosivat. Edulle oli vaikeinta, että yhteys äitiin ja tämän sukuun kutistui. Reissut Saloon vähenivät. Isän uusioperheeseen syntyi kaksi lasta. Edu on pitänyt alusta saakka täysiverisinä sisaruksinaan.
Muusikon polusta
Edu aloitti kitaransoiton lapsena enolta saamallaan ”hirveällä halolla”, mutta ensimmäisen kunnon kitaran hän hankki viikkorahoillaan.
Pojan ollessa yksitoistavuotias perhe muutti Martinlaaksosta Helsingin puolelle Munkkiniemeen. Samalla, tuolloin vielä kenenkään tietämättä, Broadcastin kokoonpano alkoi nivoutua yhteen.
”Samalle luokalle sattui kaksi Edun tulevaisuuteen merkittävästi vaikuttanutta kaveria, Esa Kaartamo ja Miri Miettinen. Tämä koulupoikien kolmikko Kim Lönnholmilla täydennettynä oli se ydinjoukko, josta syntyi yksi maamme menestyneimmistä rockyhtyeistä. Ja oli pienestä kiinni, ettei tänä päivänä puhuttaisi myös maailmanvalloituksesta.”
Edu Kettunen kertoo kirjassa, että hän ei nauttinut Broadcastin rock-glamouria sisältävästä lavashow`sta. Suurella vaivalla tähteyteen itsensä raivannut muusikko sai maistaa omaa lääkettään mukavuusalueensa ulkopuolella.
Mun oli jotenkin niin vaikea käsittää, että mitä mä teen täällä lavalla, kauhee haippi ja valot paukkuu, ja hirveet volat ja kaikkee – mä ajattelin aina, että voi helvetti sentään…
Ystävyydestä
Ystävyys on yksi kirjan keskeisistä teemoista. Kun Brodcast alkoi toden teolla menestyä, muu kuin bändielämä jäi taka-alalle ja jäsenet viettivät suurimman osan ajastaan yhdessä. Edun suhde edesmenneeseen Esa Kaartamoon rakentui vahvasti bändin varaan.
”Mun ja Esan suhde oli aika eriskummallinen. Oltiin enemmän työkavereita kuin kavereita, mutta toisaalta me oltiin kuin veljekset. Ei touhuttu kauheasti yhdessä, etenkään Broadcastin jälkeen. Oltiin aika erilaiset tyypit luonteiltamme, mutta silti meillä oli terve ja lämmin kunnioitus toisiamme kohtaan.”
”Mirin kanssa Edu ystävystyi jo paljon ennen Broadcastia, kun tämä muutti kolmetoistavuotiaana Varkaudesta Helsinkiin. Kaverit olivat kuin veljeksiä, ja Edulla oli jopa avaimet Mirin kotiin. He touhusivat poikien juttuja, ajoivat polkupyörillä jopa Edun mummolaan Muurlaan sadan kilometrin päähän.
Klassikkojen lähteillä
Useat Edu Kettusen sooloartistina levyttämät kappaleet ovat iskostuneet lähtemättömästi suomalaisiin. Edun rakastetuin laulu Lentäjän poika ilmestyi vuonna 1986 samannimisellä levyllä. Jälkeenpäin kuulostaa uskomattomalta, että koko kappale meinasi jäädä julkaisematta.
”Mietin vakavasti, voiko sitä laittaa levylle, onko se ihan korni. Liian herkkä? Ei mitään genreä, balladi ja kaiken lisäksi valssi. Uskaltauduin soittamaan sen kitaristi Jarmo Nikulle. Jarmo sanoi, että kyllä varmaan laitat levylle”, Edu muistelee kirjassa.
Lentäjäaiheinen kappale ei ollut sattuma. Edun isä oli lentokapteeni. Kun vanhemmat erosivat, isän piti välillä luovia hoitokuvioissa. Ongelma ratkaistiin sillä, että hän lensi isän kanssa paikasta toiseen. Kettunen muistelee, että vielä tuolloin Seutulan lentokenttä oli pieni parakki, jossa ei ollut mitään turvatoimia.
”Kapteenin penkin takana oli pieni klaffituoli. Istua nökötin sillä ja kaivelin nenääni reittilennoilla eri puolille Eurooppaa. Hauskaa oli! Muistan, kuinka faija huijasi, että ohjaamon valot syttyivät puhaltamalla lamppuihin. Todellisuudessa ohjaimessa oli pieni nappi sitä varten.
Kerran laskeuduttiin Convairilla [potkurikone, jollaisia käytettiin Finnairilla 1950-luvulta aina 1980-luvulle asti] jonnekin, missä oli tosi sateista ja synkkää. Rullatessa faija sammutti vaivihkaa toisen moottorin ja sanoi, että ”huhhuh, nyt meni kyllä tiukille”
Lentäjän poika -kappaleen julkaisemista ala-asteen laulukirjassa Edu pitää uransa suurena kohokohtana. Kappale antoi uskoa kykyihin laulunkirjoittajana ja mahdollisti taloudellisesti ammatinharjoittamisen.
Elämänarvoista
Edu puhuu kirjassa lämpimästi perheestään ja idyllisestä asuinpaikastaan Kemiönsaaressa.
Hän huomasi jo varhain olevansa maaseudun miehiä. Pääkaupungin kulttuuritarjontakaan ei häntä houkuttanut ja hinkua etenkään baareihin ja muusikkopiireihin ei hänellä enää ollut. Edes parhaiden kavereidensa kanssa hän ei jaksanut puhua musiikista.
”Jos viettäisi aikaansa vain biisintekijöiden kanssa, silloin olisi varmaan helppo tuntea itsensä tärkeäksi taiteilijaksi. Taiteilijat rakentaa helposti itselleen kuplan ja luulee olevansa jotenkin muitten yläpuolella ja ajattelevat, että mikä tahansa taide on ihan älyttömän arvokasta vain siksi, että se on taidetta. Se on mun mielestä ihan hölynpölyä.”
Venereissu
Autot, veneet ja moottoripyörät ovat aina olleet iso osa Edun elämää. Vuonna 1993 Edu, hänen puolisonsa Lissu ja poikansa Joonathan pakkautuivat Conceptaksi nimettyyn itserakennettuun purjeveneeseen.
Matkan tarkoituksena oli päästä hetkeksi yhteiskunnasta eroon. Vakaana aikomuksena oli elättää itsensä lauluja tekemällä, mutta palkan nostaminen Suomeen perustetusta firmasta ei onnistunutkaan. Edun mukaan matka itsessään oli monella tapaa selviytymistä, joskus suorastaan hengenvaarallista.
Reissu kesti lopulta neljä vuotta.
”Kuvittelin, että itse matka olisi ollut huomattavasti suurempi ja valtavampi kokemus. Saattaa olla, että se veneenrakennusaika, ne viisi vuotta Perniössä, olivat elämäni onnellisimmat vuodet. Se oli ylivoimaisesti paras anti koko tässä projektissa”, Kettunen toteaa kirjassa.
Kursivoidut kohdat ovat Edu Kettunen -kirjasta. Saatavana myös e-kirjana. Lue näyte.
Veli-Pekka Hänninen on pitkän linjan tv- ja elokuvakäsikirjoittaja ja kirjailija. Hän on käsikirjoittanut mm. elokuvat Pieni pyhiinvaellus ja Riisuttu mies sekä tv-sarjat Kotikatu ja Kylmäverisesti sinun. Lisäksi häneltä on ilmestynyt romaanit Minä vakuutusetsivä, Kylmäverisesti sinun ja Myrkky.
