Ohjaus: Dexter Fletcher. Pääosissa: Taron Egerton, Hugh Jackman. 106 min, K-12.
Urheiluelokuvat ovat kliseisimmillään tosipohjaisia nyyhkytarinoita altavastaajan noususta mahdottomalta tuntuvaan voittoon ja suuruuteen. Sellainen Michael ”Eddie” Edwardsin elämään pohjautuva Eddie the Eaglekin on – tosin sillä erolla, etteivät sen harjoitusmontaasit jalostu voitoiksi vaan absoluuttiseksi huonommuudeksi suhteessa kanssakilpailijoihin.
Jokaisen mäkihyppykilpailunsa hävinnyt Eddie Edwards muistetaan etenkin vuoden 1988 Calgaryn olympialaisista, jonne hän keplotteli itsensä mukaan Iso-Britannian olympiajoukkueen vanhentuneiden sääntöjen turvin. Saavutuksena voi pitää jo sitä, ettei Edwards loukkaantunut hypätessään kisoissa uransa ensimmäisen ja ainoan hypyn suurmäestä.
Monttuun jää hänestä kertova elokuvakin mutta sentään kohtuullisin tyylipistein. Vahvoja vapauksia ottava komedia etenee lineaarisesti lapsuudesta kansansuosioon ja esittää Edwardsin naiivina, yksinkertaisena ja jopa hieman harhaisena reppanana. Se tavoittaa hyppysuoritusten vaaran ja huimaavuuden, joskin hyppytyylit edustavat maallikon silmin pikemminkin myöhempää aikakautta.
Likinäköinen, heikkopolvinen ja kömpelö Edwards teki aina parhaansa, mikä metreissä mitattuna ei ollut paljon. Taron Egerton tekee muutaman maneerin varaan rakentuvan roolin sympaattisena luuserina, jonka positiivinen asenne, periksiantamattomuus ja itsensä voittamisen halu edustivat olympia-aatetta puhtaimmillaan ja tekivät hänestä median ja yleisön suosikin. Samalla ne ovat juuri niitä asioita, joita pikkulapsille hoetaan mutta jotka ammattiurheilussa unohdetaan.
Samankaltaista kilpailuhenkeä Calgaryn olympialaisissa edusti myös Jamaikan kelkkailujoukkue, joka sai oman elokuvansa, Kelkkajengin, jo vuonna 1993. Suomalaiset muistavat kisat kuitenkin parhaiten Matti Nykäsen kolmesta olympiakullasta. Nykänen esiintyy Eddie The Eaglessa arkistokuvien ja urheiluselostuksien lisäksi myös kahdessa kohtauksessa, joissa häntä näyttelee ruotsalainen Edvin Erne. Rinnastus kisojen, ja samalla olympiahistorian, parhaan ja huonoimman mäkihyppääjän välillä on toisaalta ymmärrettävä, mutta Nykäsen suuhun huonosti istuvien vuorosanojen myötä se muuttuu tarpeettoman koomiseksi. Etenkin kun ylimielisenä ja itseriittoisena esitettävä Matti lausuu repliikkinsä ruotsalaisella korostuksella ja kielellä, jota ei tunnetusti osannut.
Kansainvälisiä markkinoita varten Eddie The Eageliin on kirjoitettu fiktiiviset hahmot Hugh Jackmanille ja Christopher Walkenille. Ensiksi mainitulla on iso mutta tylsä rooli Eddien viinaan menevänä renttuvalmentajana, Walken on mukana vain sen verran, että hänen nimensä on saatu mainosteksteihin. Muutenkin Yhdysvaltojen keskeinen asema mäkihyppymaailmassa tuntuu laskelmoidulta yritykseltä laajentaa elokuvan markkinoita Keski- ja Pohjois-Euroopan ulkopuolelle.
J. K. SILVENNOINEN
Eddie the Eagle Elisa Vuokraamossa
