Kill Your Darlings. Ohjaus: John Krokidas. Rooleissa: Daniel Radcliffe, Dane DeHaan, Ben Foster, Michael C. Hall, Jack Huston, Jennifer Jason Leigh ja Elizabeth Olsen. 98 minuuttia.
Beatnikit tuntuvat olevan muodissa. Kirjallisten uusintapainosten lisäksi Allan Ginsbergin runokokoelmaa visualisoivan ja sen aikalaisvastaanottoa kuvaavan Howl – Huudon (2010)ja Jack Kerouacin romaaniin perustuvan Matkalla -elokuvan (2012) jatkoksi ilmestyi tänä vuonna Kill Your Darlings.
Taiteelliseksi ja elämänkatsomukselliseksi vastakulttuuriksi kasvaneen beatliikkeen ensiaskeleita kuvaava Kill Your Darlings on näistä tv-elokuvamaisin ja perinteisin. Samalla se on selkeimmin kuvitettua biografismia sijoittuessaan ajankohtaan, jolloin liikkeen keskeiset jäsenet Ginsberg, Kerouac ja William S. Burroughs tapasivat toisensa lahjakkaan ja hurmaavan mutta kylmän ja manipuloivan Lucien Carrin myötävaikutuksella.
John Krokidasin ohjaus keskittyy etenkin yliopisto-opintonsa aloittavan Ginsbergiin (Daniel Radcliffe) sekä hänen ja Carrin (Dane DeHaan) väliseen suhteeseen. Jälkimmäinen sotkeutui väkivaltaiseen henkirikokseen, joka on luonnollinen ajallinen päätepiste elokuvan tapahtumille. Kerouac ja Burroughs kirjoittivat myöhemmin traagisten tapahtumien pohjalta fiktiomuotoisen romaanin Ja virtahevot kiehuivat altaissaan.
Kill Your Darlings jättää tapahtumien todellisen luonteen avoimeksi mutta vihjaa, ettei tuomioistuimen päätös ollut yksiselitteinen. Samalla elokuvan nimeen luovan kirjoittamisen piiristä lainattu lausahdus laajenee kirjoitusliuskoilta tosielämän piiriin.
Dane DeHaan on hyvä ihmisiä säälittä hyväkseen käyttävänä Carrina. Samoin Radcliffe itseään ja omaa ilmaisuaan etsivänä nuorena runoilijana, vaikka velhon merkki otsassa on yhä niin vahva, että häiritsee hetkittäin katsomiskokemusta.
1940-luvun New York, jossa beatnikit pyrkivät irtautumaan keskiluokan sovinnaisista arvoista ja löytämään taiteessaan persoonallisen, omakohtaisen ilmaisun, kuvataan ikävystyttävän odotuksenmukaisesti mutta uskottavasti. Yksilöllisyyttä, vapautta ja kokeilunhalua korostanut joukko löysi sielunveljensä bebopin parista, ja kirjallisen suuntauksen alkutahdit sykkivät myös Kill Your Darlingissa jazzin rytmeissä. Anarkistien elämänhurma ja rajojen rikkominen ulottui kirjallisuuden lisäksi narkoottisiin aineisiin ja seksuaalisuuteen.
Kill Your Darlingsin ongelma – mikäli sen ongelmana haluaa nähdä – on, että sen hahmot ovat kiinnostavia vain suhteessa myöhempään elämäänsä. Nuorten, uhmakkaiden intellektuellien päihin sovitellaan tulevien aikojen nerojen sädekehiä heidän kritisoidessaan kirjallisuuden tunnilla vanhoja mestareita ja haastaessaan opettajansa. Myöhemmät teot saavat nenäkkäät räkänokat hohtamaan messiaanisessa valossa.
J. K. SILVENNOINEN
