Fargo (1. tuotantokausi). Yhdysvallat 2014. Ohjaus: Adam Bernstein, Randall Einhorn, Colin Bucksey. Käsikirjoitus: Noah Hawley. Pääosissa: Billy Bob Thornton, Martin Freeman, Allison Tolman. Ikäraja 15. HBO Nordic.
“This is a true story. The events depicted took place in Minnesota. At the request of the survivors, the names have been changed. Out of respect for the dead, the rest has been told exactly as it occurred.”
Näillä sanoilla alkaa Joel ja Ethan Coenin Fargo (1996), yksi vuosikymmenensä parhaista rikoselokuvista ja veljesten onnistuneimmista töistä, jonka särmää aika ja uudelleenkatsomiset eivät ole syöneet.
Samoin alkaa HBO:n tuottama 10-osainen samanniminen tv-sarja, joka on saanut innoituksensa elokuvasta eri tarinalla ja hahmoilla. Coenit antoivat sarjalle siunauksensa mutta tyytyivät jäämään tuottajiksi. Sarjan nähtyään ratkaisua on helppo pitää oikeana, sillä se kiehtoo itsenäisenä teoksena myös ilman kytköksiä esikuvaansa.
Yhteiset alkutekstit liittävät tuotannot toisiinsa, mutta siinä, missä elokuvan kohdalla väite tosipohjaisuudesta saattoi mennä edes hetkellisesti läpi, on se sarjan yhteydessä korostetun humoristinen.
Juonellisesti niitä sitoo yhteen vain yksi lanka. Sarjan sisäisten tapahtumien valossa vastausta vaille jäävä kysymys selitetään kuin evoluutioteorian aukot kreationistien keskuudessa: Jumalalalla. Elokuvan nähneille selitys loistaa kuitenkin kirkkaana kuin punainen jääkrapa lumihangessa.
Sarjaan on lainattu onnistuneesti Coeneiden synkkään rikostarinaan yhdistyvä absurdi ja musta huumori, joka ei ole alleviivattua ja vitsipohjaista. Yhteistä ovat myös melankolian sävyt sekä Minnesotan luonto, jonka hyytävästä pakkasesta ja lumisista maisemista otetaan kaikki irti niin juonellisesti kuin etenkin visuaalisesti.
Tarinassa Bemidjin saapuu salaperäinen muukalainen Lorne Malvo (Billy Bob Thornton), johon hissukkamainen vakuutusasiamies Lester Nygaardin (Martin Freeman) törmää sattumalta. Miesten kohtaamisesta käynnistyy rikosten aalto, joka saa veren virtaamaan uneliaan pikkukaupungin kaduilla.
Malvon ja Nygaardin välille syntyy erikoinen side, joka muuttaa molempien elämien suunnan. Siinä missä Malvo pysyy läpi sarjan muuttumattomana mystisenä oman tiensä kulkijana, kokee Nygaard metamorfoosin, jossa hän asteittain alkaa muistuttaa yhä enemmän Malvon hahmoa.
Aivan kuten elokuvassa, tapahtumia seurataan kahdesta, poliisien ja rikollisten, näkökulmasta. Rikosvyyhtiä selvittelevässä Molly Solversonissa, jota Allison Tolman tulkitsee ansiokkaasti, on paljon yhteisiä piirteitä Coenin versiossa aikanaan nähdyn Frances McDormandin hahmon kanssa.
Muutoinkin roolitus on erinomainen, samoin molempien pääosanesittäjien roolisuoritukset. Erityisen hienosti onnistuu Billy Bob Thornton miltei yliluonnollisia piirteitä saavana salaperäisenä ja paholaismaisena tappajana.
10 osaa on sarjalle sopiva mitta, ja se säilyttää yllätyksellisyytensä loppuun asti. Hetken sarja vaikuttaa jo päättyvän, kunnes juoni keikahtaa vielä kerran, hyppää ajassa ja antaa tapahtumille uuden suunnan.
Sarjalle on luvassa toinenkin tuotantokausi, jossa on jälleen eri tarina ja hahmot. Molemmista annetaan mahdollisia vihjeitä läpi ensimmäisen tuotantokauden. Jatkokausi on tervetullut, sillä alkaneen vuosikymmenen sarjoista ainoastaan True Detective pärjää vertailussa Fargolle.
Lisämateriaalit sisältävät kolme suomeksi tekstitettyä, sarjaa taustoittavaa pätkää, kommenttiraidan kolmeen jaksoon sekä hyvän otoksen leikattuja kohtauksia.
J. K. SILVENNOINEN
