National Geographic- ja Fox-kanavilla Suomessakin nähtävä Cosmos: A Spacetime Odyssey on jatkoa 1980-luvulla valtavaan maailmanlaajuiseen suosioon nousseelle Cosmos: A Personal Voyagelle, joka avasi maailmankaikkeuden saloja tieteennäkökulmasta mutta kansantajuisesti.
Astrofyysikko Carl Sagan nousi sarjan myötä kansainväliseksi tähdeksi ja houkutti monet nuoret katsojat tähtitieteen pariin. Yksi heistä oli Neil deGrasse Tyson, joka toimii uuden sarjan juontajana. Ensimmäisessä jaksossa hän kertoo teini-iän kohtaamisestaan edesmenneen Saganin kanssa ja tämän merkityksestä omalle uravallinnalleen.
On luonnollista, että myös Cosmoksen jatko-osien täytyy alkuperäisen sarjan tavoin rakentua karismaattisen juontajan varaan. Ja sellainen Supernoviin erikoistunut tieteen popularisoinnin parissa aiemminkin työt tehnyt Tyson eittämättä on. Maailman seksikkäimmäksi afrofyysikoksi valittu afroamerikkalainen on erinomainen puhuja ja taitava esiintyjä, mutta hänen habituksensa uppoaa varmasti paremmin amerikkalaiseen kuin suomalaiseen yleisöön. Etenkin hetkissä, joina hän vetoaa katsojan tunteisiin ja kertoo koskettavia tarinoita, on keinotekoisen näytelmällisyyden makua. Mutta asiansa tämä Amerikan Esko Valtaoja osaa.
Sarjalla on ollut tv-tuotannoksi poikkeuksellisen komea budjetti. Muhkea kukkaro näkyy siinä, että missään ei ole tarvinnut pihistellä ja matka kulkee sujuvasti atomien sisältä avaruuden ulkoreunalle, alkuräjähdyksestä nykyhetkeen. Näyttävien tehosteiden lisäksi kerrontaa kuljetetaan tyylikkäiden animaatioiden avulla.
Opastus liikkuu tähtitieteen lisäksi ihmiskunnan historiassa, suurissa keksinnöissä ja uskomuksissa. Erityistä kunnioitusta osoitetaan suurille tiedemiehille ja heidän löydöksilleen. Osa historian suurmiehistä on tutumpia, osa suuren yleisön unohtamia.
Suomalaisesta katsojasta perustelut siitä, miksi maailmankaikkeus ei voi olla 6 000 vuotta vanha tai miksi evoluutioteoria on parempi selitys lajien kehitykselle kuin kreationismi tuntuu tarpeettomalta, jopa koomiselta. Mutta ehkä tämänkaltainen rautalangasta vääntäminen on tarpeellista Yhdysvaltain markkinoilla.
Osa kerronnasta (kuten edellisen kappaleen esimerkeissä) tuntuu lapsille suunnatulta, toisaalta jokaisessa jaksossa vyörytetään sellainen määrä tietoa ja lukuja, ettei aikuinenkaan kykene kaikkea sisäistämään. Tarkoituksena on ollutkin ilmeisesti rakentaa kokonaisuus, joka toimii kaikenikäisille tieteen saavutuksista ja maailmankaikkeudesta kiinnostuneille. Parhaiten se sopinee kuitenkin yläkouluikäisille.
Saganin leski ja alkuperäisen Cosmoksen käsikirjoitustiimissa mukana ollut Ann Druyan on myös uuden sarjan taustalla apunaan astrofyysikko Steven Soter. He ovat onnistuneet luomaan modernin ja näyttävän, tiedoiltaan päivitetyn sarjan alkuperäisen Cosmoksen hengessä.
J. K. SILVENNOINEN
