Brittiläinen extreme power metal -orkesteri DragonForce on tuulettanut menestyksellä kaavoihin kompastuvaa ja pölyttynyttä power metal -genreä. Bändin pari edellistä kiekkoa, Ultra Beatdown sekä The Power Within, ovat tyrkyttäneet kansalle mehevän menevää nintendo-syntikoilla vahvistettu menometallia. Tuore laulaja Marc Hudson on selviytynyt tontistaan mainiosti. Kun kitarasooloistakin on karsittu minuutteja, kokonaisuus on astetta iskevämmässä muotissa.
Viimeisin levynäyttö Maximum Overload aloitetaan The game -viisun myötä ylevällä huudatuksella, blast beatilla ja häivähdys melokuolemaa kruunaa kipakan hölkkähetken. Tomorrow’s kings on myös tunnelmallinen powerhuudatus Sonata Arctican tyyliin mutta jatkossa DragonForce tyrkkää ilmoille kovin tasapaksua metalliputkea – laadukasta ja tukevaa mutta missä leikkisyys ja iloittelu? Sinfonisen metallin uljain viritys, Symphony of the night, on kuin T.Tolkin aikaisen Stratovariuksen voimannäyte mutta DragonForce kuulostaa liian…normaalilta!
Poyhkeän makea The sun is dead on hieno ja tyylikäs metallitekele mutta missä ”extreme”? Defenders suorastaan tuhlailee melodista materiaalia, kyseisestä lähdeaineistosta ideaköyhempi bändi olisi työstänyt kolme biisiä. Extraction zone jaksaa hieman leikitellä mutta viisun sievistelevä ulkomuoto lähestyy emo/screamoa. Kiekon päättävä cover-pala Ring of fire on kuin Children Of Bodomin vierailun jäljiltä.
DragonForce keskittyy kuulostamaan hyvältä vauhdin pysyessä ripeänä. Mutta blastniittaukset ja salamasotaskebailut jäävät vähemmistöön. DragonForce kuulostaa turhan siistiltä. Iskeviä kertosäkeitä, niitä riittää. Loppupeleissä Maximum Overload pelaa liikaa varman päälle.
