Sorry Reckless Love, Ruotsin pitkähiuksinen ”poikabändi” Crazy Lixx lyö tukkaheavyn/kasariheavyn genrelokeroon sellaisen uraohjuksen että oksat pois ja kuusi uuniin. Tukkaheavyn,kasarin, hard rockin ja sleaze rockin mahtiorkesteri Crazy Lizz tyrkkäsi jo vuonna 2010 maailmaan totaalisen upean New Religion -kiekon. Kyseisellä levyllä bändi osoitti olevansa uudelleensyntynyt Def Leppard – kertosäkeissä oli sellaista lentoa että bändiä vastaan olisi voinut nostaa kanteen ylitsevuotavan hunajaisten kertsien liikakäytöstä. Mutta, tuore albumi Crazy Lixx on ainakin yhtä hyvä. Kertosäkeissä ei ehkä ole aivan yhtä tahmeaa liimakerrointa mutta vokaalisuoritus ja potkivat soundit nostavat pisteitä. Bändi vaikuttaa hieman aikuisemmalta mutta vain hieman, sopivasti.
Crazy Lixx on kuin Ratt ja Def Leppard samassa paketissa. Törkeän tarttuvia kertosäkeitä, joihin on tyrkätty hieman AOR-kimalletta mutta skebariffittelyssä on terävyyttä ja asenteessa rokkia. Ja huutoköörit, kunnon sonnilauma tukee Danny Rexonin vokaalisuoritusta jokaisessa kriittisessä käänteessä. Ylevää, suoranainen kasaritaivas. Lisäksi Danny Rexonin ääni taipuu jopa AC/DC:n mieleen tuovaan Ain’t no rest in rock n’roll -tyyliseen perusjyrään. Kiekon avaava Hell raising woman on todellinen ”rinta rottingilla” -hyvän tuulen tunnusmelodia. Lisäksi soundi on sopivan pyöreän pönäkkä. Jos edellä mainitut viisut eivät vakuuta, testaa Girls of the 80’s – suoraan kasariheavyn ohjekirjasta poimittu muotovalio yhdistelee Night Rangerin ja Def Leppardin tarttuvimmat huohotukset todelliseen korvakäytävien tehopuhdistukseen. Nyt harmittaa kun parturi katkoi leijonanharjan jo vuosia sitten, headbanging-letille olisi käyttöä!
Crazy Lixx, tuo 2000-luvun Europe, loihtii häpeilemättömän menevän hard rockin kyytipojaksi reilusti hyvää mieltä, kaverifiilistä ja sopivassa määrin murrosikäisen hahmon maailmoja kaatavaa uhoa. Back to the 80’s, niin että tuntuu! Ja jos ei tunnu, olet vain syntynyt väärällä vuosikymmenellä.
