Brittiläinen Coltsblood repii ranteet auki ja syöksyy hornan tuuttiin Candelight Recordsin kautta ilmestyvällä debyytillään. Into The Unfathomable Abyss tyrkkää silmille äärimmäisen hidasta ja raskasta sludge/apocalyptic doomia että oksat pois ja kuusi nuotioon. Chris Fieldingin (Primordial, Winterfylleth, Napalm Death, Electric Wizard) avustamana säädetty albumi on soundien osalta todella painostava ja musertava kokemus. Skebasoundi murisee kellarikerroksessa, tosin tunnelmaa luodaan myös kuulaalla skebasirkkelöinnillä. Paikoin testaillaan noisen aakkosia mutta pääasiallisena missiona on painaa kuulija sadan tonnin kivimurikan alle.
Coltsbloodilla ei ole kiire, aikaa on kokonainen ikuisuus. Bändi innostuu välillä tunnelmalliseen maalailuun, pensselinä on tummanpuhuvaa pimeyttä ja tonnin painava leka. Tosin Blood-niminen metallinen kärsimyshetki sisältää todella toimivaa sludgebläkkistä. Säröä löytää, riittävästi! Kiekon avaus, Valhalla awaits, tyrkyttää ilmoille apocalyptista noisea ja sirkkelisoundia. Ei ihme, sillä SunnO))) ja Isis-kiekkojen parissa työskennellyt James Plotkin on vastuussa albumin masteroinnista. Beneath black skies iskee kolonnaan hautajaisdoomin hartauden kunnes särisevän kirskuva Abyss of aching insanity hautaa kaiken inhimillisen alleen. Sludge-doom -helvetti Grievous molestation ja pakanallista riittiä muistuttava Ulfeonar eivät pyytele anteeksi. Bändi ei päästä kuulijaa helpolla. Return to the lake of madness tuntuu levittävän jo toivon pilkahduksia, vaikka bändi nostaa vain hieman kengän korkoa kuulijan kurkulta.
Coltsbloodin noise/doom on alleviivaavan lohdutonta ja painostavaa. Viisuissa on liikaa mittaa mutta bändin taipumus mustassa tunnelmassa rypemiseen on kiinnostava elementti. Bändi ei ole pelkästään hidas ja raskas – se on helvetin raskas mutta raskaus ei ole itsetarkoitus. Kaikki työ tehdään vain lohduttoman äänimaiseman murskausvoiman maksimoinnin saavuttamiseksi. Levyä voi suositella vain keskivertoa laajempaa doom-tuntemusta omaaville metallipäille.
