Toimittaja Corbin Reiffin teos Chris Cornell – Elämä on ensimmäinen kirjallinen teos Soundgardenin ja Audioslaven laulajan ja lauluntekijän ja soolourallaankin menestyneen Chris Cornellin (1964-2017) urasta.
Bändin suureksi ihailijaksi tunnustautuvan Reiffinin kirja ei ole virallinen Cornell-elämäkerta. Teoksen sisältönä on käytetty runsaasti haastatteluja ja se keskittyy pääosin musiikkiuraan.
Reiffin kuljettaa tarinaa fanipojan innokkuudella. Aito kiinnostus Cornellia ja tämän musiikkia kohtaan tekee kirjasta mukaansatempaavan. Bändien perustamiset, levytyssessiot, kiertueet sekä biisien ja albumien julkaisut läpikäydään seikkaperäisesti. Välillä hengaillaan muidenkin grunge-legendojen kanssa.
Seattlessa syntynyt ja varttunut Chris Cornell oli suuren katolilaisperheen neljäs lapsi ja nuorin poika. Lapsuuden perheessä oli helvetti valloillaan, koska isä Edward Boyle oli väkivaltaan taipuvainen alkoholisti.
”Boylen perheen kotona toistui sama, suoraviivainen kuvio. Edward tuli töistä kotiin, kaatoi itselleen ison lasillisen bourbonia ja istui sen jälkeen tuntikausia lempituolissaan. ”Hän ei puhunut kenellekään,
ja jos hän jotain sanoi, silloin tiesi olevansa kusessa”, Chris muisteli.
”Jos hänen suustaan kuuli sanankin, oli parasta juosta helvetin lujaa, koska silloin oli onnistunut suututtamaan hänet jotenkin.”
Koulunkäynti ei kiinnostanut nuorukaista. Rockmusiikista tuli hänen pelastusrenkaansa. Etenkin Beatles opetti hänelle, että laulaa voi ihan mistä vain: huumeista, peuhaamisesta tai ihan vaan kädestä kiinni pitämisestä.
Chris puristi ”Hey Jude” -sinkkua ylpeänä käsissään valmiina ojentamaan sen opettajalle johdattaakseen luokkatoverinsa näiden taianomaisten äänten maailmaan. Mutta luettuaan, mitä seiskatuu-
maisen vinyylikiekon keskiössä luki, opettaja kieltäytyi soittamasta sitä. Se oli julma isku, eikä Chris voinut käsittää, mihin päätös perustui.
Cornellin vuonna 1984 perustama Soundgarden loi maineensa kovalla työllä pala palalta. Monet jotka bändin varhaisvuosina näkivät, olivat varmoja siitä, että heistä tulee jotain suurta.
Bruce Springsteenin legendaarista manageria Jon Landauta lainaten: sinä iltana Rainbowssa Poneman kurkisti rock and rollin tulevaisuuteen, ja sen nimi oli Soundgarden.
”Kun tulin sinne Rainbown keikalle, olin köyhä muusikko”, hän sanoi. ”Kun lähdin sieltä, olin edelleen köyhä, mutta jonain päivänä perustaisin oman levymerkin. Kun törmää johonkin niin upeaan,
ei voi muuta kuin ällistellä.”
Vuonna 1994 julkaistusta Black Hole Sun -kappaleesta tuli rockin klassikko. Kappale sai jo levytysvaiheessa tuottaja Michael Beinhornin haukkomaan henkeään. Kirjan mukaan ainoa, joka ei käsittänyt oudon painostavan biisin hienoutta, oli lauluntekijä itse.
”Kuuntelin sen viisitoista kertaa peräkkäin”, tuottaja kertoi. ”Kun vihdoin maltoin lopettaa, soitin hänelle ja sanoin heti ensimmäiseksi: ’Jumalauta, jätkä on nero!’” Chris oli yllättynyt. ”Hän sanoi jotain, että ai
tykkäsitkö sinä siitä, ja minä vastasin: ’Ai tykkäsinkö? Se on parhaita biisejä, mitä olen ikinä kuullut!’
Musiikkiuran lisäksi Chris Cornell oli perheenisä ja hyväntekijä, joka lahjoitti varojaan hyväntekeväisyyteen. Näitä puolia kirja esittelee hillitysti.
Välissä Soundgarden hajoaa ja Cornell perustaa Audioslaven. Hänestä tulee myös menestyvä sooloartisti. Hän levyttää muun muassa James Bond -elokuvan Casino Royalen tunnuskappaleen ”You Know My Name”.
Vuonna 2010 Soundgarden ilmoitti palavansa lavoille 13 vuoden jälkeen. Monet jäsenet olivat jo hankkiutuneet uusiin bändeihin ja ammatteihin. Veljeys oli kuitenkin tallessa.
”Ero oli ollut niin pitkä, että ensimmäinen tapaaminen Chris Cornellin, Ben Shepherdin, Matt Cameronin ja Kim Thayilin välillä alkoi pidättyväisissä tunnelmissa. Jäykkyys suli kuitenkin nopeasti.
”Viiden minuutin päästä muistelimme jo sitä, kun roudari sytytteli pierujaan tuleen ja joku roikkui filmi poikki kattokruunusta”, Chris kertoi Revolverille. ”Sitä kesti suunnilleen puolitoista tuntia. Ja siinä
tuli sellainen fiilis, että ollaan taas yhtä ja samaa bändiä.”
Chris Cornellin elämä päättyi vuonna 2017 toukokuisena yönä Detroitissa vain 52 vuoden ikäisenä. Hän on hetkeä aiemmin ollut loppuunmyydyllä keikalla innostuneen väkijoukon edessä.
Detroit! Kiitos! Nähdään pian!”, Cornell huutaa viimeisen kappaleen jälkeen.
Chris nousee autoon yhdentoista maissa henkivartijansa Martin Kirstenin kanssa ja ajaa poliisi-saattueessa runsaan kilometrin päähän MGM Grand -hotelliin. Kahden tunnin kuluttua häntä ei enää ole.
Turvamies Kirsten löysi Cornellin löysi hirttäytyneenä hotellihuoneen kylpyhuoneesta. Hän oli sitonut punaisen vastuskuminauhan kaulansa ympärille. Toinen pää oli kiinnitetty jousihaan avulla kylpyhuoneen oven yläreunaan.
Kirsten irrotti nauhan. Chris ei hengittänyt. Henkivartija aloitti saman tien elvytyksen. Noin aamuyhdeltä ensihoitajat saapuivat viimein paikalle ja aloittivat hengenpelastustoimet. He yrittivät elvyttää Chrisiä puolen tunnin ajan, mutta hän ei vironnut. Puoli kahdelta paikalla ollut lääkäri julisti hänet kuolleeksi.
Kirja käy traagisen illan tapahtumat läpi seikkaperäisesti, mutta syytä ahdistukseen ei yritetä selvittää. Cornellin kehosta löytyi useita eri lääkeaineita. Muusikon leski Vicky uskoo lääkeaineiden muuttaneen miehensä käytöksen ja johtaneen itsemurhaan.
”Koska Chris Cornellin elämä päättyi niin murheellisesti, hänen tarinansa nähdään helposti murhenäytelmänä. Niin ei kuitenkaan pitäisi olla. Chris Cornell eli täyttä elämää. Hän ylitti ylivoimaisilta
vaikuttaneita esteitä kerta toisensa jälkeen tavoitellessaan unelmaa, joka oli niin suunnaton, että sitä tuskin uskalsi kuvitella”, Reiffin toteaa kirjassaan.
Kursivoidut kohdat ovat kirjasta Chris Cornell – Elämä. Teos on saatavana myös Markus Niemen lukemana äänikirjana. Kuuntele näyte täältä.
