Chapter One perustettiin vuonna 1982. Vuotta myöhemmin äänitettiin yhtyeen debyyttialbumi One. Sitä ei kuitenkaan koskaan julkaistu. Ei ennen kuin nyt, 30- vuotta myöhemmin osana Samsara Recordsin Samsara Recordings- sarjaa. Vuosi 1983 oli muutoinkin merkittävä Chapter Onen uralla. Yhtye sijoittui tuolloin toiseksi rockin SM- kisoissa. Taakse jäivät mm. Clifters sekä Talouskukkaro, joka tunnetaan nykyään paremmin nimellä Neljä Ruusua. Yhtye myös keikkaili paljon, Ruotsissa asti vuonna 1985. Tarina ei kerro miksi yhtye lopetti toimintansa samana vuonna. Nyt Chapter One on taas täällä. Debyytti on julkaistu ja myöhemmin on luvassa bändin kakkosversion studioäänityksiä sisältävä Two.
Yhtyeessä vaikuttaa tuttuja nimiä niin vanhemmille kuin uudemmillekin musiikkidiggareille. Bändin vokalisti on Hannu Leidén, joka perusti orkesterin yhdessä koskettimia soittavan Sami Sarhamaan kanssa. Bassoa Chapter Onessa soittaa kevään 2013 Voice of Finlandissa stetsoninsa kanssa yleisöä hurmannut Jone Ullakko. Yhtyeen debyytin on äänittänyt tuottaja Tommi Liuhala. Musiikillisesti Chapter One on kosketinpainotteista poprokkia progesävyin. Paikoin hyvin tarttuvaa sellaista. Yhtye ei kuulosta hirveän suomalaiselta ja laulaja Leidén vakuuttaa. Koskettimet ovat vahvasti esillä ja muutoinkin soitto kulkee. Hienoa, että tällainen teos saadaan vihdoin julkaistua. Ykkönen lataa mukavat odotukset myöhemmin ilmestyvälle kakkoselle.
One sisältää yhdeksän kappaletta ja se on tiivis kokonaisuus. Heikkoa lenkkiä ei levyltä löydy mutta ei suoranaista hittiäkään. Aloitusraidalla on aina suuri merkitys ja tällä levyllä Last letter toimii mainiona pelinavauksena. Herkkä ja kauniisti leijaileva kappale koskettaa. Muita mieleen jääviä lauluja ovat kolmantena kuultava A view (Inside & outside) sekä vähän menevämpi Odd arranger. Chapter Onen musiikissa kuuluu ainakin varhaisen U2: n vaikutus. Yhtye tuli aikoinaan pinnalle juuri silloin kun sen musiikki oli mahdollisimman epämuodikasta. Tuskin se tänäkään päivänä on sitä kaikkein muodikkainta mutta varsin pätevää poppia kuitenkin.
Petri Kipinä
