Brittiläinen metalcore/emocore-ryhmä Bullet For My Valentine putosi edellisellä levyllään pusutin edellä emocoren syövereihin. Levylle eksyi liikaa söpöilyyn taipuvaa screamoa ja monet räväkämmän metallin ystävät olivat valmiita tuomitsemaan bändin kaupallisesta pyllistyksestään ikuiseen pumpulipunkin turhuuteen.
Venom alkaa intropalan jälkeen niin vahvalla huutomyrskyllä ettei epäilykselle anneta sijaa – No way out tyrmää tehokkaan kitaravyörytyksen lisäksi puseroon tarttuvalla kertosäkeellä. Myös Army of noise hakkaa seinään reikää niin että tuntuu, kaasujalan käytössä ei säästellä vaan mono on jo lattiasta läpi. Worthless, bändi ottaa pomppumetallista vauhtia mutta kiihko alkaa laantua jo keskitempoiseen muottiin. You want a battle? (Here’s a war) on jo söpömpää emocorea ja levy osoittautuu lopulta rankemman ja emoilevan Bullet For My Valentinen välillä tasapainoilevaksi tuotteeksi, jolla pidetään molempien linjojen fanit tyytyväisinä.
Venom on kuitenkin selvästi linjakkaampi tekele kuin Temper Temper. Soundeissa on enemmän meisseliä ja varsinkin vokaaleihin on löytynyt roppakaupalla terävyyttä ja ’munaa’. Venom on kuitenkin tietyllä tavalla keskellä risteystä. Bändi ei ole halunnut/uskaltanut päättää lopullisen kulkusuunnan koordinaatteja. Toisaalta, onhan selvää ettei menestykselle haluta kääntää selkää. Suurempi menestys vaatii kirkuvia teinilaumoja eli emoilevampaa osastoa. Venom tasapainoilee suhteellisen onnistuneesti mutta loppua kohden söpöilevälle pirulle annetaan jälleen enemmän kuin pikkusormi. Esimerkiksi kiekon nimibiisi on jo niin silkkimunaista menoa että sokerimyrkytys on vain minuuttien päässä.
Nimittäin bändin ottaessa kunnon menovaihteen käyttöön, jälki on edelleen viihdyttävän riehakasta ja kertosäkeissä on yhteislauluun houkuttavaa tarttuvuutta. Bullet For My Valentine pyrkii tyydyttämään niin räväkämmän kuin puhtoisemman tyylisuunnan faninsa mutta kompromisseista syntyy aina jälkipuheita. Ainakin allekirjoittaneen usko on koetuksella.
