Kotimainen metallisuosikki Battle Beast nousi kolmannella albumillaan Unholy Saviour Suomen virallisen albumilistan kärkipaikalle. Mikäs siinä, bändi jatkaa hyväksi kokemillaan ja toimiviksi todistetuilla askelmerkeillä. Vertailua edelliseen albumiin on helppo tehdä, sillä läheltä raapaisee. Ehkä tuoreella rieskalla on mukana hieman enemmän nightwishiä ja jousiorkesteria. Viisuissa on ripeämpi ote (eli vähemmän Acceptia) mutta kokonaisuutena albumi on monipuolisempi kuin edeltäjänsä.
Mukana on edelleen räväkkää power-laukkaa ja kasariheavyn parhaita muistumia. Noora Louhimon vokaalisuorituksessa on herkkää ja räväkkää, kaikkea mahdollista. Bändi yllättääkin utuisen samettisella slovarilla, jossa Louhimon ääni kohoaa aivan uudelle tasolle. Sea of dreams voisi olla Nightwishin levyltä, tai vaikkapa Holopaisen Ankka-soundtrackilta. Kaikesta huolimatta herkkä ja ylevä kappale erottuu joukosta. Samoin tekee Touch in the night, jonka konepop-henkisyys asettaa bändiä Amaranthen rinnalle. Tosin vain yhden kappaleen ajaksi sillä vaikkapa Speed and ranger ottaa kierroksia todella kipakasti ja kaasujalan kanssa ei säästellä.
Lionheart on myös todellinen Battle Beast -muotovalio – ylevän mahtipontista, tehokas kertsi ja laukkaava komppi. Kuitenkin kitaraan on säädetty riittävästi painoarvoa ja Louhimon räväkkä vokaalityöskentely potkii haaroväliin todella maukkaasti. Albumin nimibiisi tyrkyttää reilummin nightwishiä mutta bändi ei sentään sorru sinfonisen metallin yltäkylläisyyteen.
Battle Beast ei onnistu aivan napakymppiin. Angel cry on jo turhankin ilmiselvä Within Temptation -tyylinen wannabe-hekumointi ja instrumentaalihölkkä Hero Quest kaipaisi ehdottomasti vokaalisuorituksen. Mutta listojen kärjestä on helppo jatkaa, kunhan Accept pysyy edelleen mukana eikä kokonaan korvaudu Within Temptationilla!
