Ruotsin Hanoi Rocks, Backyard Babies teki yllättäen paluun vuosien sapattivapaan jälkeen. Allekirjoittanut ei koe asiaa negatiivisena, sillä fanituskäyrä on vuosien hiljaiselonkin aikana pysytellyt korkealla. Tosin bändillä on myös paljon hävittävää, varsinkin kuin meikäläisenkin suosikkialbumi julkaistiin jo vuonna 1998 – Total 13. Vanhaan ei ole paluuta, tietty ’keski-ikäistyminen’ on hyväksyttävä. Mutta eipä tässä ole muillakaan kello vuosien aikana kääntynyt päinvastaiseen asentoon.
Four By Four on oikeastaan ’selkeää’ jatkoa kitaristi Dregenin soololevylle. Dregen on löytänyt kitarointiinsa sävyjä. Muutenkin bändin meno on rentoa ja pakotonta. Backyard Babies liikkuu edelleen akselilla Ramones, 70-luvun glam/jytä ja katurock. Backyard Babies on ilmavampi kuin Hanoi Rocks mutta puseroon tarttuvaa radiosoittorokitusta löytyy niin että tuntuu. Levyn avaava Thirt3en or nothing lainaa rouheaa blueshenkisyyttä Drenenin soololta. Viisu on aivan mainio radioisoittoon kelpaava tehopyöritys. Rento tuuletus I’m on my way to save your rock’n’roll voisi olla Hanoi Rockin siivu. White light district iskee suoraviivaisella ryminällään kuin Ramones – vaikkakin lapsikuoron fiilistelytuokio vie ajatuksia Alice Cooperin School’s out -siivun vuosiin. Piracy on kuin Mike Monroe veivaamassa Foo Fighters -coveria. Kiekon lopettava Walls on pystybassoineen hienoinen outolintu mutta ehdottomasti hyvällä tavalla.
Backyard Babies ei ole kulmakunnan räksyttäväin rakkikoira mutta omalla siistimmällä tyylillään bändi tuottaa todella viihdyttävää perinnerokitusta. Olkoon sitten lievästi keski-ikäistä mutta Backyard Babies vuosimallia 2015 on perinteeseen nojaavassa asenteessaan ja tarttuvassa rentoudessaan maukasta rock-viidettä. Mutta ei tässä hiki tule!
