Arvostelussa Tunturin tarina: Suositun luontotrilogian päätös liikkuu tundralla.

Tunturin tarina. Ohjaus: Marko Röhr. 77 min.

Marko Röhrin tuottamat Metsän tarina (2012) ja Järven tarina (2016) rikkoivat ilmestyessään kotimaisen dokumentin teatterilevityksen katsojaennätykset. Tilastokärkeen on sittemmin tehnyt särön vain kaksoisjohdon niiden väliin kiilaamalla pilannut JP Siilin Selänne (2013).

Luontodokumenteille tyypillisen juonellisen kokonaisuuden tai opettavaisuuden sijaan ”luontotarinat” koostuivat kokoelmista komeita kuvia, joihin yhtenäisyyttä toivat vuodenaikojen vaihtuminen ja suomalaisessa kansantarustosta ammentanut kertojaääni.

Trilogian huipentavassa Tunturin tarinassa konsepti on muuten sama, mutta vaihtelua maisemiin ja eläinlajistoon on haettu nyt myös Suomen rajojen ulkopuolelta, kuten Norjan rannikolta ja valaista. Pohjoisen karu luonto tuntuu luontevalta rajaukselta metsien ja järvien eläimistön esittelyn jälkeen.

Antti Tuurin tuntureista viisaita ja vanhoja jättiläisiä maalaileva tekstikin liikkuu aiempaa yleismaailmallisemmissa ulottuvuuksissa. Parhaita ovat silti edelleen hetket, joissa kertojaääni (Peter Franzén) hiljenee ja antaa kuvien puhua.

Panu Aaltion musiikin katsojan tunteita ohjaamaan pyrkivät keinot ovat luontodokumenteista tuttuja; olisi kohtuullisen helppo arvata silmät kiinni, missä kohtaa hyppii lystikäs kärppä, missä syntyy poronvasa.

Kuvaaja Teemu Liakka ja leikkaaja Ben Mercer ovat tehneet laatutyötä, jolle tukevan selkänojan ovat antaneet kehittynyt tekniikka ja kuvauspäivien määrä.

J. K. Silvennoinen

Katso elokuva Elisa Viihteen vuokraamossa

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone