Top Gun: Maverick. Ohjaus: Joseph Kosinski.
Kenny Logginsin ”Danger Zone” soi, ja hävittäjät nousevat siivilleen lentotukialuksen lyhyttä kiitorataa pitkin aurinkoa vasten. Top Gun: Maverick tekee heti selväksi lähtökohtansa. Se pelaa härskillä nostalgialla aina kappalevalintoja myöten.
Vuoden 1986 hittielokuvan ja Yhdysvaltain laivaston ilmavoimien rekrytointivideon jatko-osan kuvaaminen aloitettiin jo neljä vuotta sitten, mutta pandemia siirsi toistuvasti sen ensi-iltaa. Se on helppo ymmärtää, sillä Top Gun: Maverick on elokuva, joka on tarkoitettu katsottavaksi valkokankaalta tai mahdollisimman hyvässä kotiteatterissa; läppärin näytöllä se ei pääse oikeuksiinsa.
Taidoiltaan ylivertainen, moneen kertaan palkittu sankarilentäjä Pete ”Maverick” Mitchell (Tom Cruise) on onnistunut elämään tutkan alla ja väistelemään eläköitymistä ja ylennyksiä kuin MiG-hävittäjiä.
Sen minkä urakehitys häviää realismissa, katsoja voittaa viihdyttävyydessä.
Amiraali Maverickista kertova elokuva koostuisi kahdesta tunnista paperityötä, väsyneestä hymystä sihteerille ja Skype-puhelusta lastenlapsille. Sen sijaan näemme kommodorin ajamassa moottoripyörällä ilman kypärää, juoksemassa hiekkarannalla ilman paitaa ja tekemässä takaperin voltteja Hornetilla.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
On häkellyttävää, että Cruise on fyysisessä roolissaan uskottavampi kuusi- kuin parikymppisenä.
Maverick passitetaan vanhaan opinahjoonsa Top Guniin koulimaan laivaston sotilaslentäjäkoulun valioita. Sen verran paikka on muuttunut 30 vuodessa, että nyt mukana on muitakin kuin valkoisia miehiä.
Suunnitteilla on itsemurhatehtävältä vaikuttava isku uraanijalostamoon ”roistovaltiossa”, johon ei taaskaan viitata suoraan nimeltä. Maisemien ja asevarustelun perusteella kyseessä saattaisi olla Kiina tai Venäjä, mutta itse tehtävä viittaa Iraniin. Olennaisinta ei kuitenkaan ole kohde vaan operaatio, jonka pelkkä harjoittelu on hengenvaarallista akrobatiaa siivillä.
Top Gun: Maverick on ennalta arvattava ihmissuhdedraama ja kömpelö sotilaskomedia mutta upea ilmataisteluelokuva. CGI-tehosteiden sijaan näyttävät stuntit suoritettiin oikeasti ilmassa – vain joitakin kohtauksia tehtiin pienoismalleilla ihmishenkien säästämiseksi.
Lentolupakirjan hankkinut Cruise olisi halunnut itse olla puikoissa jokaisessa kohtauksessaan, mihin ei luonnollisesti suostuttu. Siitä huolimatta lentokohtaukset ovat vaatineet näyttelijöiltä poikkeuksellista venymistä ja fysiikkaa. Kolmen kuukauden koulutuksen jälkeen heidän G-voimien liiskaamat poskensa kuvattiin F18-hävittäjien kyydissä. Aitous välittyy myös katsojalle.
J. K. Silvennoinen
Katso elokuva Elissa Viihteen vuokraamossa
