Arvostelussa Naurun varjolla: ”Stand up esitetään viihteen ohella itseterapian ja vallankäytön muotona.”

Vitsit vähissä

Naurun varjolla kertoo stand up -koomikoista mutta ei juuri naurata.

Naurun varjolla. Ohjaus: Reetta Aalto. Pääosassa: Elena Leeve. 88 min. K7. 2020.

Maria (Elena Leeve) on 35-vuotias lapseton sinkku, jonka työrupeama tv-sarjan käsikirjoittajana päättyy. Kotona hänelle seuraa pitävät läppärin näytön ja jääkaapin valot, eikä ura vapaana kirjoittajana lähde käyntiin. Sisältöä elämäänsä saadakseen ja erilaiseen valokeilaan päästäkseen Maria ilmoittautuu kansalaisopiston stand up -kurssille ja päätyy sitä kautta aloittelevien koomikoiden Suomen-kiertueelle.

Samaisella kiertueella esiintyy myös Tommi (Joonas Saartamo), jonka vitsit koostuvat oman vaimon ja anopin pilkkaamisesta. Maria taas rakentaa oman settinsä kritisoidakseen miespuolisten stand up -koomikoiden sovinistista huumoria. Kaksikon toisiaan kohtaan tuntema vastenmielisyys ei tietenkään kestä elokuvan loppuun asti, onhan kyseessä romanttinen komedia.

Keltanokkien kiertueella ovat mukana myös ihonväristään ja rasismista huumoria tekevä Karri (Ernest Lawson) sekä muunsukupuolisuuteen kohdistuvia ennakkoluuloja käsittelevä Kira (Aino Sirje).

Rakkautta Ennen Valomerkkiä / Photo by Cata Portin

Naurun varjolla vaikuttaa aluksi feministiseltä elokuvalta, joka haluaa antaa äänen myös vähemmistöille. Seksistisen junttihuumorin kritisointi alkaa kuitenkin pian toistaa itseään, ja Karrin ja Kiran äänet jäävät lopulta melko hiljaisiksi kaiuiksi takahuoneessa pääparin kemioiden kuvauksen rinnalla.

Tunnelmat kiertueella vaihtelevat onnistumisen euforian ja epäonnistumisen häpeän välillä. Stand up esitetään puhtaan viihteen ohella esiintyjien itseterapian ja vallankäytön muotona, mutta esitysten varsinaiset vitsit ovat yllättävän väsähtäneitä ja toisteisia. Tätä voi toki pitää aloittelevien koomikoiden uraa kuvaavassa elokuvassa silkkana realismisina, mutta katsojan näkökulmasta se ei paljon lohduta.

Minnä Kivelän esittämä stand up -kouluttaja meuhkaa elokuvan alkupuolella innostuneesti siitä, miten tärkeää on löytää esitykseen oikea tunne ja rytmi. Valitettavasti ne tuntuvat olevan hakusessa myös itse elokuvassa, joka on kuin hieman turhan pitkäksi venähtänyt vitsi, josta puuttuu punchline.

J. K. Silvennoinen

Katso elokuva Elisa Viihteen vuokraamosta.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone