Arvostelussa Hytti nro 6: ”Romantiikka on korvattu realismilla ja kesäinen Wien rospuuton runtelemalla itänaapurilla.”

Cannesissa palkittu elokuva on haikean lämmin matkakuvaus

Hytti nro 6. Ohjaus: Juho Kuosmanen. Pääosissa: Seidi Haarla, Juri Borisov. 106 min.

Juho Kuosmasen Taulukauppiaat (2010) voitti Cannesin elokuvajuhlien opiskelijasarjan, Hymyilevä mies (2016) puolestaan festivaalin Un certain regard -sarjan. Hytti nro 6 huomoitiin peräti Grand Prix’lla, jota pidetään elokuvajuhlien palkinnoista toiseksi merkittävimpänä, eräänlaisena kakkospalkintona heti Kultaisen palmun jälkeen. Ei hassummin mieheltä, joka on ohjannut kaksi pitkää elokuvaa.

Rosa Liksomin Finlandia-palkittuun romaaniin löyhästi perustuvassa Hytti nro 6:ssa suomalainen Laura (Seidi Haarla) jakaa hytin venäläisen Ljosan (Yuriy Borisov) kanssa junamatkallaan Moskovasta Murmanskiin. Ryypiskelevä ja karkeuksia hölisevä työmies herättää Laurassa syvää vastenmielisyyttä. Lisäksi suomalaisen kamera varastetaan, henkilökunta on töykeää ja ravintolavaunusta loppuu lämmin ruoka. Muuten ei ole valittamista.

Laura ja Ljosa vaikuttaisivat elävän jonkinlaista murrosvaihetta, aivan kuten heitä ympäröivä yhteiskuntakin. Tärkeässä roolissa ajankuvan ja tunnelman luomisessa on jälleen kuvaaja J-P Passi, jonka 35-milliselle filmille on tallentunut junan ahtaus, hyhmäiset asemat ja harmaat teollisuuskaupungit. 

Hytti nro 6 on kuin Richard Linklaterin Rakkautta ennen aamua (1995) suomalaisena versiona, jossa romantiikka on korvattu realismilla ja kesäinen Wien rospuuton runtelemalla itänaapurilla. Laura ja Ljosa eivät kuitenkaan vaikuta missään vaiheessa täydelliseltä parilta, jonka kohtalo on määrännyt yhteen, vaan heidän suhteessaan säilyy loppuun asti sattumanvaraisuuden ja epävarmuuden tuntu.

J. K. Silvennoinen

Katso elokuva Elisa Viihteen vuokraamosta

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone