Eläinoikeusjuttu. Ohjaus: Saila Kivelä ja Vesa Kuosmanen.
Saila Kivelä nousi julkisuuteen osallistuttuaan tuotantoeläintilojen salakuvaukseen, joka johti syytteisiin törkeistä kunnianloukkauksista ja julkisrauhan rikkomisesta. Hovioikeus totesi Kivelän lopulta syyttömäksi, mutta kolmen vuoden käräjöinnin jälkeen hänen takkinsa alkoi olla tyhjä.
Eläinoikeusjuttu on omakohtainen henkilökuva aktivismiin kasvamisesta ja sen vaikutuksista muuhun elämään. Kokopäinen aktivismi haittaa opiskelua, luo jännitteitä sukulais- ja perhesuhteisiin ja määrittää kaveripiirin. Raskainta ovat kuitenkin jatkuva kärsimyksen näkeminen ja tunne siitä, ettei mitään muutosta tapahdu. Nuoruuden idealismista on lyhyt matka orastavan keski-ikäisyyden kyynisyyteen.
Dokumentin oleellinen lanka on Sailan suhde hänen isosiskoonsa ja lapsuuden esikuvaansa Mai Kivelään. Järjestötoiminnan kansanedustajuuteen vaihtanut Mai jakaa siskonsa arvomaailman ja tavoitteet mutta on valinnut niiden toteuttamiseen toisenlaisen tien. Yhdistävistä tekijöistä huolimatta Saila pelkää, että hänen siskostaan on tullut osa järjestelmää, jota hän omalla toiminnallaan pyrkii vastustamaan.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Aineiston kerääminen yli kymmenen vuoden ajalta tuo esiin turhautumisen, jota sisarukset kokevat siitä, että eläinten hyvinvointia koskevan lain uudistus on ollut kesken vuodesta 2010 lähtien. Samaan aikaan tapahtunut asenteiden ja ilmapiirin muutos turkistarhausta, häkkikanaloita ja vegaanisia vaihtoehtoja kohtaan ei siinä sen sijaan juuri näy.
Eläinoikeusjutun suurimpia ansioita henkilökohtaisuuden ja pitkän aikaperspektiivin ohella ovat riidanhaluttomuus ja se, ettei siinä syyllistetä yksittäisiä yrittäjiä. Jopa Sailan ja hänet oikeuteen haastaneen entisen sikatilallisen kohtaaminen on keskusteleva, ymmärtävä ja tunteellinen.
Dokumentti on saanut K16-ikärajan, sen ”ahdistavuuden” vuoksi. Siinä toki näytetään stressaantuneita ja sairaita tuotantoeläimiä, mutta kaikkein järkyttävin kuvamateriaali on jätetty tietoisesti pois. Ehkä itse kuvia ahdistavampi onkin lopulta ajatus siitä, että niiden näyttämä todellisuus on lainmukaista ja niin sanotusti normaalia.
Paul McCartney on sanonut, että jos teurastamoissa olisi lasiseinät, kaikki ihmiset olisivat kasvissyöjiä. Siihen en aivan usko, mutta silti etenkin kaltaiselleni sekasyöjälle säännöllinen kurkistus lihatuotannon kulissien taakse on ihan paikallaan.
J. K. Silvennoinen
Katso elokuva Elisa Viihteen vuokraamossa
