Arvostelu: ”The Truffle Hunters kuvaa intohimoisia tryffelinmesästäjiä ja heidän erityislaatuista suhdetta koiriinsa.”

The Truffle Hunters. Ohjaus: Michael Dweck, Gregory Kershaw. 84 min.

Pohjois-Italiassa, Piemonten alueen metsissä kasvavan valkotryffelin kysyntä ylittää tarjonnan, minkä vuoksi sen kilohinta liikkuu tuhansissa euroissa. Herkullinen sieni kasvaa maan alla, ja sen löytäminen edellyttää kokemusta, kärsivällisyyttä ja saumatonta yhteistyötä koiran kanssa.

The Truffle Hunters kuvaa itsepäisiä ja intohimoisia miehiä, jotka koluavat metsäisiä rinteitä tätä kallista ruoka-ainetta etsien. Heidän maailmansa muodostaa eräänlaisen suljetun aikakuplan, jossa asiat eivät ulkoisesti vaikuta muuttuneen viidessäkymmenessä vuodessa – miesten ikää lukuun ottamatta.

Tryffelinmetsästäjien toimintaa ohjaavat sukupolvelta toiselle siirtyneet tieto, perinteet ja arvot, jotka ovat jatkuvassa hankauksessa tryffelinostajien edustaman bisnesajattelun kanssa.

juttu jatkuu kuvan jälkeen

Tryffelin matkatessa mullasta huippuravintolan lautaselle vaihtuvat myös miljööt ja tunnelmat. Myyjän ja välittäjän yöllinen rahan- ja tuotteenvaihto muistuttaa huumekauppaa, kun taas lopullisen hinnan määrittävä huutokauppa edustaa vaurasta pinnallisuutta korskeimmillaan.

Ennen kaikkea The Truffle Hunterson kuitenkin kuvaus miesten ja heidän koiriensa erityislaatuisesta suhteesta. Koulutetut eläimet näyttäytyvät paitsi tasavertaisina työpareina myös elämänkumppaneita.

Aurelion hellissä monologeissa Birballe kuvastuu paitsi syvä rakkaus myös huoli siitä, kuka koirasta huolehtii, kun isännästä aika jättää. Toisenlaisia tunteita edustavat Sergion kyyneleet myrkkysyöttiin kuolleen koiransa vierellä.

Melankolista huumoria tuovat metsään öisin vaimonsa kielloista huolimatta hiipivä Carlo sekä nykymaailman turhuuteen tuskastunut, tryffelit viinin tissutteluun vaihtanut Angelo.

juttu jatkuu kuvan jälkeen

The Truffle Hunters puhuttelee myös estetiikallaan. Sen pysähtyneet sisäkuvat tuovat mieleen niin Jan Vermeerin renessanssimaalausten mietteliäisyyden kuin Roy Anderssonin ja Peter Greenawayn elokuvien asetelmallisuuden.

Yllättävän rytminvaihdoksen niihin tuovat koirien näkökulmasta kuvatut jaksot, jotka piirtävät esiin toisenlaisen tavan hahmottaa aikaa ja ympäristöä.

J. K. Silvennoinen

Katso elokuva Elisa Viihteen vuokraamossa

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone