Netflix-suosikiksi noussut Dome Karukosken ohjaama Pikku Siperia on mainio elokuva, joka lienee ulkomaalaisille vielä suurempi kokemus kuin meille suomalaisille.
Antti Tuomaisen muuallakin menestystä nauttinut rikosromaani kääntyy Karukosken toimesta yllättävän sujuvasti elokuvamuotoon. Karukoski on rauhoittanut kirjassa koettua hurjaa tapahtumien tahtia, mutta hieman ilmavampi ote ei latista tunnelmaa. Pikku Siperia on Fargomaista syrjäseudun nyrjähtänyttä tunnelmaa viljelevä rehevän rikas henkilökomedia, jonka absurdit tapahtumat saavat vahvaa takapotkua talvisen Pohjoisen luonnosta ja syrjäseutujen estetiikasta.
Kun pääosaan valittu Eero Ritala tekee ehkäpä uransa vahvimman roolisuorituksen, Pikku Siperia on ansainnut tulevan kulttielokuvan maineensa.
Tarinassa Ritalan esittämä Afganistanissa rauhaa turvaamassa käynyt, uskossaan ailahteleva pappi Joel rimpuilee syrjäisen kylän sielunpaimenena. Yllättäen, kenenkään tilaamatta, taivaalta pamahtaa kylään meteoriitti. Iso kivi nähdään kylässä Jumalan merkkinä, turisteja tuovana vaurauden lähteenä tai sitten vain henkilökohtaisen rahanhimon Graalin maljana. Meteoriitti odottaa pääsyä tarkempiin tutkimuksiin mutta sitä ennen papin tehtäväksi jää arvokiven suojeleminen kuin länkkäreissä konsanaan. Rikolliset ja paikkakunnan pahat pojat pyrkivät jaolle, ja pappi on esteenä oikeuden soturina. Samalla taivasmurikka koettelee papin uskoa ja yleistä papin normikäyttäytymisen mallia. Joelia vaivaavat maalliset perkeleet ja tarinassa mies tahraa kätensä vereen useampaan kertaan. Kun vielä selviää, että Joelin vaimo on raskaana mutta lapsen isästä on olemassa perusteltu epäilys, papin elämä ottaa ylimääräisiä kierroksia.
Ritalan luonnostelema pappi ei ole sankari ja miehen inhimilliset virheet yhdistyvät lähes toimintasankarin päättäväisyyteen antaen hahmolle hurjasti ulottuvuuksia. Koko kylä on täynnä toistaan oudompia tapauksia. Tommi Korpelan esittämä itsetuhoinen ex-rallikuski on parasta Korpelaa pitkään aikaan ja on helppo uskoa, että ulkomaalaisten silmissä Korpela on todellinen erikoistehoste. Meille suomalaisille kyseessä on jälleen yksi Korpelan lukuisista kivikasvoisista suorituksista. Martti Suosalon roolihahmo on paikalla vain tuomassa varttihullua pikkukylän lumoa, tosin onnistuneesti. Malla Malmivaaran esittämä turhautunut vaimo on nautittavan monitasoinen ilmestys ja baaritiskin takana toimiva kohtalokas Jenni Banerjee on jokaisen syrjäseutujen huumaa säteilevän nuhjuisen rikoselokuvan tuttu baariruusu, joka valloittaa miehen kuin miehen – saadakseen menolipun parempaan tulevaisuuteen.
Dome Karukosken ohjaustyö on nautittavan selkeää ja rentoa. Henkilö-ohjaukselle pitää antaa eristyiskiitos, kuten myös elokuvan tarkoituksella oudolle musiikille. Tapahtumia vain tapahtuu ja karma antaa potkuja persuksille mutta Pikku Siperiassa tarinan tekevät ihmiset, eivät hurjat juonen käänteet tai näyttävät erikoistehosteet. Lopulta erikoisuuden takana on joukko reheviä ihmiskohtaloita, joita ohjaaja käsittelee suurella ymmärryksellä ja rakkaudella.
Pikku Siperia katsottavissa Netflixissä, joka on saatavilla myös Elisa Viihteestä.
