Onnelin ja Annelin talvi. Ensi-ilta 9.10. 2015 . Pääosissa Aava Merikanto, Lilja Lehto, Elina Knihtilä, Kiti Kokkonen, Jaakko Saariluoma.
Marjatta Kurenniemen kirjoista tutut tytöt jatkavat seikkailujaan valkokankaalla Onnelin ja Annelin talvi -elokuvassa.
Viime vuonna ilmestynyt Onneli ja Anneli –elokuva keräsi lähes 180 000 katsojaa, joten jatko-osa on kotimaisen leffasyksyn odotetuimpia tapauksia.
Toinen elokuva perustuu vuonna 1968 ilmestyneeseen samannimiseen kirjaan ja jatkaa siitä mihin edellinen elokuva jäi.
Tyttökaverukset löytävät suuren rahasumman ja toteuttavat sillä unelman omasta talosta.
Onnelin ja Annelin talven teemana on pienistä ihmisistä huolehtiminen. Niinpä tyttöjen nukkekotiin muuttaa kodittomaksi jäänyt Vaaksanheimon lilliputtiperhe.
Elämä etenee kuin tytöille räätälöidyssä sadussa. Kavala maailma pysyttelee poissa, kunnes Samuli Vauramon esittämän automekaanikon tyttöystävä (Inka Kallén) saa tietää Vaaksanheimojen olemassa olosta. Akuutissa rahapulassa oleva nainen kaappaa miniperheen ja myy heidät paikallisen kummajaisgallerian viekkaalle omistajalle.
Elokuva sijoittuu talvimaisemiin ja mukana jouluisia kohtauksia. Kuvitteellinen Kissanmintun kaupunki näyttäytyy elokuvassa sadunhoitoisena ja kiehtovana. Elokuva on täynnä hienoja yksityiskohtia. Puvustajat lavastajat ovat tehneet loistavaa työtä luodessaan satumaisen miljöön.
Elokuva on suunnattu pääasiassa perheen pienimmille ja se onnistuukin olemaan lapsiystävällinen. Juoni on riittävän simppeli ja tylsiä hetkiä on vähän.
Aikuiskatsojan huomio kiinnittyy Vaaksanheimojen miniperheen toteutukseen, joka on ollut teknisesti haastava ja aikaa vievä projekti. Perheen käyttämät miniautot ja huonekalut sekä vastaavasti jättikokoiset lusikat ja korit herättävät mielenkiintoa.
Aava Merikanto ja Lilja Lehto ovat päärooleissaan vakuuttavia ja ovat elokuvassa juuri sellaisia kuin pienten tyttöjen kuuluukin olla heidän iässään.
Myös pari sivuroolia jää mieleen. Vaaksanheimojen isoäitiä esittävä Leena Uotila puhkuu hersyvää mummoenergiaa ja Inka Kállen höpsönä tyttöystävänä on katalista tempauksistaan huolimatta sympaattinen. Vaaksanheimojen perheen Putti-poikaa esittävä Aleksis Koistinen suorittaa onnistuneen valkokangasdebyyttinsä.
Ohjaaja Saara Cantell kumppaneineen ovat luoneet klassikkokirjan pohjalta vetoavan maailman ja tarinan. Lopputuloksena on ensimmäistä osaa parempi elokuva.
