Netflixin ohjelmistossa pieneksi hitiksi noussut Ruotsalainen yhteys on liikkeellä samalla itseironisella otteella kuin taannoinen Whiskey on the Rocks.
Kun Whiskey on the Rocks naureskeli Ruotsin hampaattomalle rähmälläänololle kylmän sodan pyörteissä, Ruotsalainen yhteys jatkaa samalla aikakaudella, mutta nyt aihe on vakavampi eli natsien suorittama juutalaisten joukkotuho.
Ruotsin ulkoministeriön kuivakka virkamies Gösta Engzell (Solsidanista tuttu Henrik Dorsin) innostuu kollegansa yllyttämänä käyttämään kaikki mahdolliset byrokratian porsaanreiät juutalaisten pelastamiseksi natsien kynsistä. Engzell on tungettu Oikeudellisen osaston virkamiehineen kellarikerrokseen, ja kukaan ei osaa odottaa harmaan konttorirotan käyvän muutaman virkamiehen avustamana omaan henkilökohtaiseen taisteluun natseja vastaan.
Elokuva käynnistyy aivan poskettomalla kohtauksella. Saksalainen laiva pamauttaa navigointiongelmien johdosta lähes kiville Ruotsin rannikolle ja Ruotsin valtionjohdossa herää paniikki – Saksa hyökkää. Hallinnon selkärangattomat virkamiehet ovat vähällä sotkea housunsa ja lopulta ulkoministeri uskaltautuu soittamaan Saksan suurlähettiläälle. ”Soitan saadakseni tietoa hyökkäyksesta Ruotsiin tänä aamuna”. Puhelimen toisesta päästä kuuluu räkäistä naurua – ”Idiootit”.
Aivan samalla ryminällä elokuva ei etene, sillä virkamiesten paperinpyörittely ei ole mediaseksikkäintä puuhaa. Elokuvan tekijoillä on kuitenkin asenne kunnossa, ja kunnon naurut aiheuttaa Ruotsin sotahistorian ehkä uskaliain operaatio – usean virkamiehen voimin tehty vyörytys Berliiniin, jossa tarkoitus on laittaa natsihallinnon virkakoneisto polvilleen. Operaatio etenee jopa niin, ettei natsien paperinpyörittäjät edes huomaa ilmiselvää vedätystä. Engzell virkamiehineen on nimittäin keksinyt oivan peliliikkeen juutalaisten uittamiseksi Ruotsiin – sukulaisuussuhde Ruotsiin eli ruotsalainen yhteys. Heikkokin sukulaisuussuhde riittää. Luonnollisesti Saksassa haistetaan lopulta palaneen käryä ja muutetaan sääntöjä. Ruotsin byrokratia ei kuitenkaan luovuta. Natsivirkamies saa pyynnön selvittää, kuka lasketaan juutalaiseksi: On ”puolijuutalaisia”, 1/8-osa juutalaisia – entä 1/25-osa juutalaiset…
Jatkossa lyödään myös nooteilla ja riskialttein operaatio vie virkamiehet etsimään ”ruotsalaisia kaksosia” jopa tuhoamisleiriltä asti. Henrik Dorsinin esittämästä paperinpyörittäjästä kasvaa elokuvan aikana intomielinen taistelija, jonka paperisodankäynti onnistuu pelastamaan satoja juutalaisia. Jos Dorsin on näyttelijäkaartin ehdoton ykkösmies, mies saa tulitukea varsinkin valtionsihteeriä esittävän Jonas Karlssonin umpivarovaisen säikystä ja lievästi rottamaisesta hahmosta. Ulkoministeriä esittävän Olle Janssonin varovaisesta päättäväisyydessä on aistittavissa Mauno Koivostomaista fundeeraamista.
Vaikka aihe on vakava, elokuva lähestyy juutalaiskysymystä inhimillisesti mutta kaikkea natseihin liittyvää pistävällä huumorilla. Suurinta irvailua kohdistetaan itse ruotsalaisiin. Tosin ruotsalaiset byrokraatit onnistuvat jallittamaan natseja 10-0 ja moinen Goljat-Daavid -asetelma kantaa sujuvasti elokuvan loppuun asti. Ruotsalainen yhteys on loppupeleissä menevä veijaritarina vailla suurempaa yhteiskunnallista julistamisen halua tai sodan kauheuksien alleviivaamista. Ruotsalaiset osaavat nauraa itselleen ja historialleen.
Teksti: J.A. Kaunisto. Kuva: Netflix
edit. 22.47 korjattu toinen maailmansota kylmäksi sodaksi
Whisky on the rocks ei tosin sijoittunut toisen maailmansodan aikoihin, kuten tässä lennokkaasti väitetään, vaan 80-luvun iloiseen neuvostosukellusveneen karilleajoon.