Brittiläinen Britboxin esittämä minisarja Still Waters pyörittelee pienen yhteisön sisällä tapahtunutta väkivallantekoa. Sarja on etäisesti jatkoa Walesiin sijoittuneelle ”Y Golau (The Light in the Hall) ” -sarjalle, jossa Sian Reese-Williamsin esittämä Caryl Huws oli jo mukana nuoren tytön kuoleman ympärille käpertyneessä surun, syyllisyyden ja pakkomielteisyyden ajamassa synkässä draamassa.
Still Waters -sarjan tapahtumissa Caryl Huws palaa takaisin samaan pikkukaupunkiin, mutta tällä kertaa selvitellään täysin eri rikosta ja tapahtuman keskipisteessä elävät hahmot eivät liity edelliseen sarjaan. Caryl on palannut opiskelemaan ja tähtäimessä on toimittajan työ. Caryl pyrkii löytämään tutuista kuvioista repäisevää kohutarinaa, jolla avautuisivat ovet isomman sanomalehden toimitukseen. Caryl tarttuu paikkakunnalla sattuneeseen arkaan aiheeseen, vuonna 1995 tapahtuneeseen kiistellyn tekojärven alueella tapahtuneeseen räjähdykseen. Räjähdystä arveltiin ensin terroriteoksi, mutta myöhemmin yhden nuoren miehen hengen vaatineen tapauksen johdosta tuomittiin vankilaan kuolleen miehen serkku. Lopulta tapaukseen liittyy vaikenemisen kulttuurin lisäksi parin perheen monimutkaisia suhdekuvioita. Kun surmaajan todellinen henkilöllisyys paljastuu, lopputulos on kaikkea muuta kuin itsestäänselvä ja yksiselitteinen.
Tarina alkaa vahvoilla luonnonsuojelun ja ekoterrorismin treemoilla, mutta jaksojen edetessä henkilöhahmojen piiri supistuu vain kahden perheen jäsenten väliseksi mysteeritarinaksi, jossa salaisuudet ja puhumattomuus tuntuvat olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Ekoterrorismin juonikuvio toistuu yllättäen myös parhaillaan elettävässä hetkessä. Suurta porua pienellä paikkakunnalla aiheuttanut tekojärvi on jälleen kuuma aihe, sillä tekojärveä aiotaan laajentaa. Paikallisten vastustus kokee renesanssia, ja lapset seuraavat vastarinnan saralla vanhempiaan. Historian toistaessa itseään menneisyyden haavat avautuvat vähitellen ja lopputulos on monessa käänteessä henkilökohtaisen trauman paikka. The Light in the Hall -sarjan teemat syyllisyydestä, sovittamattomasta surusta ja pakkomielteisestä kaunasta toistuvat Still Watersin kantavina ohjenuorina.
Sarjan tapahtumat sijoittuvat lomittain vuoteen 1995 ja nykyaikaan. On ilolla todettava, että tällä kertaa menneisyyden tapahtumiin on saatu jopa paremmat näyttelijät kuin nykypäivän henkilöhahmojen tulkeiksi. Päähahmojen nuoremmat ja nykypäivän näyttelijäkasvot sopivat myös osuvasti toisiinsa, luoden illuusiota samasta henkilöhahmosta. Usein aikasiirtymien ongelmana on tunnistaa, kenestä henkilöhahmosta kulloinkin on kyse. Tarina etenee rauhalliseen tahtiin, lähinnä hahmojen puhumattomuuden trauman johdosta. Katsoja saa tuskailla, kuinka vaikea voi olla puhua edes pari lausetta kauan vaiettua totuutta. Toisaalta Britanniassa kaikenlainen terrorismiin liittyvä on vahvemmin tatuoituna paikallisten DNA:ssa kuin Pohjoismaissa. Kukaan ei halua olla petturi.
Still Waters luottaa yhteisössä piilevän vaietun mysteerin voimaan jättämällä suuremman jännityksen tai väkivallan suosiolla vähemmälle. Walesin syrjäkulmille sijoitettu ”suljetun yhteisön” tarina tempaa mukaansa, mutta laatuvaikutelman lisäksi tarina kaipaisi inhimillisempää otetta. Yleistäen sarjassa perhesuhteet tuntuvat olevan pahasti solmussa. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat vanhempien ja lasten kireät välit. Koko kylän väki tuntuu elävän jonkinlaisen itsesuojelukuplan alla. Tuohon väliin on vaikea katsojankaan saada suurempaa henkilökohtaista kontaktia.
BritBox on saatavilla suoratoistopalveluna muun muassa Elisa Viihde Premium– ja Plus-tilauksilla.
Millään menneisyydessä tapahtuneella ei ole mitään väliä