Mari Rantasilan ohjaama Levoton Tuhkimo on tullut saataville vuokraelokuvana, joten sen voi katsoa kotisohvalta reilun viiden euron hintaan. Lue alta J.A. Kauniston kirjoittama arvostelu.
Dingo-yhtyeen ja sen keulakuvan Neumannin historiaan perehtyvät elokuva onnistuu monella osa-alueella mainiosti. Tarkoin ja huolellisesti piirrettynä ajankuvana elokuva on kuin aikamatka 80-luvulle. Näyttelijävalinnoissa Rantasila on painottanut myös yhdennäköisyyttä ja yhteensopivuutta, sillä elokuvassa käytetään rinnakkain ja lomittain arkistofilmejä.Toden ja elokuvan illuusion rajoja häivytetään erityisesti livepätkissä, joissa on leikattu vuoroin mukaan niin näyttelijöitä kuin aitoja otoksia. Rantasila onnistuu pitämään tarinan myös tiiviinä ja tuttu Dingo ja Neumann -historiikki vedetään läpi harvinaisen pelkistettynä pakettina. Karsittu ja tiivistetty lopputulos kääntyy kuitenkin itseään vastaan hetkellä, jolloin elokuva olisi voinut sanoa aiheestaan jotain uutta ja sykähdyttävää. Historialliset mittasuhteet saavuttaneen Dingomanian ylikuumenemisen hetkillä olisi toivonut elokuvan tarttuvan rohkeammin syiden ja seurausten käsittelyyn. Neumann ja muu bändi kävivät kuitenkin läpi julkisuushelvetin, jollaista Suomessa ei ole kukaan koskaan kokenut.
Elokuva käsittelee aiheen Neumannin näkökulman kautta. Muu bändi on enemmän taustalla mutta kuitenkin kaiken aikaa tapahtumien keskiössä. Levoton Tuhkimo ei ole historiikki, sillä mukana on myös fiktiivistä ainesta. Neumann on todennut, että elokuvan tapahtumat ovat enemmän totta kuin tarua. Mukana on myös kipeitä ja raskaita aiheita. Levoton Tuhkimo ei peittele tosiasiaa, ettei Neumann ollut helpoin mahdollinen bändikaveri. Pissa nousi päähän ja yhdessä alkoholin ja kroonisen yksityiselämän puutteen yhteisvaikutuksena nähdään elokuvassa kohtaus jos toinenkin, jossa Neumann käyttäytyy kuin narsistinen itsevaltias. ”Te muut ette ole ilman minua mitään” -tyyppistä puhetta ei pitkän päälle jaksa. Toisaalta pitää ottaa myös huomioon, että kyse oli porilaisista tyypeistä. Porilaiset ovat tunnetusti Suomen tylyintä porukkaa! ”Et sää ny ihan paska oo”, tarkoittaa Porissa että olet helvetin hyvä jätkä.
Tarinan tärkeitä draaman katalysaattoreita on myös Neumannin rakastettu Marika ja Pertin etäinen isäsuhde. Rakastettu kaipaisi vain yhteistä aikaa, ja isästään Neumann on todennut isyyden olleen vain pakollista suorittamista. Isä ja poika eivät keskustelleet koskaan. Kylmä isäsuhde on taakkana koko elokuvan ajan mutta sekään ei selitä tapahtumia suuremmassa mittakaavassa. Dingon suhteen kaikki vain tapahtui, bändi teki hurjimmillaan 300 keikkaa vuodessa ilman pidempiä taukoja. Julkisuudelta ei päässyt karkuun ja eniten yksityisyyden puutteesta joutui kärsimään Neumann. Levoton tuhkimo tavoittaa kohtauksissaan jotain kouriintuntuvaa kaikesta kaaoksesta, johon liikkuva luotijuna nimeltään Dingo ajautui. Kenelläkään ei ollut tietoa suunnasta ja minne kaikki päättyy. Bändi suoritti Dingoa ja Dingo vei miehiä. Liikkuvasta junasta ei voinut hypätä pois, ja kun vauhti hidastui, Dingon tyypit oli jo poltettu loppuun.
Dingon managerin Lasse Norreksen ylitseampuvasta hahmosta on käyty keskustelua, mutta Norreksen kautta elokuvaan saadaan myös toinen todellisuus. Kun rahaa alkaa tulla joka suunnalta, ottajia on enemmän kuin antajia. Dingon tyypeillä ei ollut mitään mahdollisuutta pitää lankoja käsissään. Levoton tuhkimo alleviivaa ajopuuteoriaa, jonka mukaan asiat vain tapahtuvat. Kun elää omassa kuplassaan, hullutkin asiat tuntuvat arkisilta ja normaali arki muuttuu etäiseksi haavekuvaksi.
Ensimmäisen katselukerran aikana ratkaisu, jossa keikkatilanteissa kuvissa nähtiin aitoja arkistofilmipätkiä Neumannista ja Dingosta, tuntui lievästi oudolta. Elokuvassa kuullan myös Dingon alkuperäisesityksiä. Toisella katselukerralla ratkaisu tuntui jo toimivalta, ja livekohtauksiin on saatu sopivasti sähköä, hikeä ja säpinää. Usein konserttikohtaukset ovat vastaavissa bändihistoriikeissa vaivaannuttavia ja tunnelman latistajia. Kokonaisuutena Levoton Tuhkimo on yksi genrensä kotimaisista timanteista. Neumannin roolin vetävä Saku Taittonen on mainio ja Pepeä esittävä Alvari Stenbäck on vähintään samalla tasolla. Levoton Tuhkimo ei ole tarina lapsuuden sankareista, vaan kertomus unelmasta, josta tuli matkan varrella omanlaisensa vankila. Elokuva jättää pohdittavaksi filosofisen kysymyksen: kuka kertoo ja vetää rajan, missä vaiheessa unelmansa elämisestä tulee omaa henkistä ja fyysistä hyvinvointia uhkaava hallitsematon ja alati kiihtyvä syöksyvirtaus.
Teksti: J.A. Kaunisto
Levoton Tuhkimo -elokuva saatavilla Elisa Viihteen Vuokraamosta.
