Clown. Ohjaaja: Jon Watts. Näyttelijät: Peter Stormare, Laura Allen, Eli Roth. 100 min. K-18. 2014.
Nykyään tuntuu yleisemmältä kammota klovneja kuin nauraa niille. Coulrophobiaksi nimettyä pelleihin kohdistuvaa pelkoa selittänee ilmapallon vääntelijöiden hirvittävyyden lisäksi se, että ihmiset näkevät niitä nykyään todennäköisemmin kauhuelokuvissa kuin sirkuksessa tai lastenkutsuilla.
Pelkkä elokuvan syntytarina herätti minussa halun nähdä sen. Clown sai alkunsa hupitrailerista, joka mainosti kauhuelokuvaa, jota ei ollut edes tarkoitus tehdä. Siinä elokuvaa tituleerattiin kauhun mestarin Eli Rothin uutuudeksi. On arjen kaunista ironiaa, että trailerin nähtyään Roth otti sen tekijöihin yhteyttä ja lupasi tuottaa aiheesta elokuvan. Roth myös näyttelee Clownissa paholaismaisen pellen roolin.
Taustatarina on oikeastaan itse elokuvaa parempi, vaikka yllättävän kivuttomasti minuutin traileri venyy pitkäksi elokuvaksi. Alkupuolen ihmissuhdedraamaa muistuttava tarina kääntyy pikkuhiljaa yhä julmemmaksi ja verisemmäksi kauhuksi mutta pitää sisällään myös mustanpuhuvaa komediallisuutta.
Clown kertoo Kentistä, joka yrittää pelastaa lapsensa syntymäpäivät pukemalla päälleen vanhasta arkusta löytämänsä antiikkisen pelleasun. Juhlien jälkeen hän ei kuitenkaan pysty riisumaan peruukkia, punaista nenää ja värikästä pukua, jotka ovat kasvaneet osaksi hänen kehoaan. Paljastuu, että kyseessä ei olekaan vaateparsi vaan lapsia himoitsevan demonin nahka.
Voisi kuvitella Jon Wattsin nähneen Jalmari Helanderin ohjaaman Rare Exprotsin, sillä Clownin tarinassa on siihen verrattuna samankaltaisia piirteitä. Molemmissa lapsille suunnattu hahmo paljastuu historialliseksi, tenavien verta janoavaksi hirviöksi. Clownen myytissä kerrotaan ”Clovne”-demonista, joka hengissä pysyäkseen ahmi talven jokaisena kuukautena kitaansa yhden lapsen. Vuosisatojen saatossa tarina unohtui ja demonin valkoinen naama ja veren tahrimat suupielet muuttuivat viihdyttäjien maskiksi.
Kanadalais-yhdysvaltalainen Clown ei coulrophobiasta paranna mutta on kohtuullisen hauska, omaperäinen ja viihdyttävä body horror. Vääränlaista himoa lapsiin kokevan isän kamppailu demoneita vastaan vaikuttaa vertauskuvalliselta, mutta humoristinen tyyli ja hurmeinen kuvasto pitävät huolen siitä, että elokuva on mahdollista katsoa puhtaana viihteenä ilman sen syvempiä tasoja.
J. K. SILVENNOINEN
Clown on vuokrattavissa Elisa Viihteessä.
Katsoin elokuvan. Nyt Demoni riivaa minua ja näen lähes päivittäin saatanan bussipysäkillä , KIITOS!