Arvio: Jälkeläiset-sarja on toimivaa mysteeri- ja takaa-ajoviihdettä – ”kotimaisena scifijännärinä vertailukohtia on niukalti”

Elisa Viihteen uudessa alkuperäissarjassa Jälkeläiset (Next of Kin) otetaan askel tulevaisuuteen, mutta aihe on ajankohtainen myös vuonna 2022. Suomalais-tanskalainen yhteistyö kehittää jännitystarinan geenimanipulaation moninaisesta problematiikasta.

Tarinan piirtämässä lähitulevaisuudessa täysin luonnonmukaisesti lapsia ei ole syntynyt enää vuosiin. Markkinoita hallitsevalla biotiedeyhteisöllä Risellä on ollut enemmän tai vähemmän sormensä pelissä lasten maailmantuloon liittyvissä kysymyksissä jo pidemmän aikaa. Jopa niin, että maassa järjestetään aiheesta kansanäänestystä kuin EU-liittymisestä konsanaan. Kun Pohjoismaisen laajuuden kattava biopankki on toinen vahva toimija, väärinkäytöksille on olemassa enemmän kuin hedelmällistä maaperää.

Tarinan päähenkilö Olivia ”Liv” Laine (Nika Savolainen) on jo pitkään tiennyt, ettei kaikki ole kunnossa. Krooniset kivut ja yleinen elämän vaikeus ovat raskas taakka. Kun Olivia saa tietää biopankista varastetuista DNA-tiedoistaan, alkaa nuoren naisen elämän muuttava tapahtumien vyöry ottaa kierroksia. Lopulta ollaan perustavaa laatua olevien kysymysten äärellä: kuka minä olen ja miksi? Olivian kohtalo kytkeytyy loppupeleissä koko ihmiskunnan tulevaisuuteen.

Akseli Tuomivaaran ohjaaman sarjan ehdoton vahvuus on intensiivisen jännistystarinan lisäksi aiheen monipuolinen tarkastelu. Geenikorjailu on sarjan kuvaamassa lähitulevaisuudessa arkipäivää, joten asia koskettaa ”kaikkia”. Tarinassa aihetta tarkastellaan niin maailmanparantajan, ilmastonmuutoksen kuin yksilötason ongelmien, politiikan, kylmän markkinatalouden ja geenimanipulointia vastustavien näkökulmista. Tilaisuus tekee varkaan, ja maailmanparannuksen sekä suorastaan rikollisen ja moraalisesti tuomittavan toiminnan erottava raja on veteen piirretty viiva. Kyseisen viivan paikkaan sovitellaan monesta näkökulmasta, vaikka suoraviivaisen jännitystarinan keskiössä ovat muutamat geenimanipulaation avulla syntyneet ”erikoistapaukset” ja heidän tavoitteensa löytää olemassaololleen selitys.

juttu jatkuu…

May Simon Lifschitz ja Sonny Lindberg tuovat sarjaan ison ripauksen tanskalaista osaamista.

Kotimaisena scifijännärinä vertailukohtia on niukalti, varsinkin kun tekemisen jälki ja lopputulos on maailmanluokan jännitystä. Tanskalaisen osapuolen mukanaan tuoma kansainvälinen ote kantaa etenkin näyttelijöiden osalta vahvaa hedelmää. Sarjan näyttelijätyö on varmaa perustasoa, ja suurimmat ilonaiheet löytyvät tanskalaisista kasvoista. Etenkin Olivian tavoin erikoistapauksina vastauksia etsivät May Simon Lifschitzin esittämä Simone ja Sonny Lindbergin esittämä Peter piirtävät rooleillaan vahvaa kuvaa.  Suomalaisista päätähdistä Nika Savolainen on sopivan etäinen ja Matleena Kuusniemen roolihahmosta aistii ristiriitaisen hahmon, jonka eteenpäin vievä vimma ei suostu kuitenkaan kääntymään pimeyden puolelle.

Sarjaan katsoessaan sai aluksi pelätä liiallisia supersankari ja Marvel-viittauksia, mutta pelko osoittautuu turhaksi. Vaikka yhteiskunta leimaa normeista poikkeavat helposti friikeiksi, Jälkeläiset etsii poikkeusyksilöistään ennenkaikkea inhimillistä kosketuspintaa. 

Jälkeläiset on loppupeleissä toimivaa mysteeri- ja takaa-ajoviihdettä, joka ankkuroidaan vahvasti vakavan ja ajankohtaisen aiheen vastapainoksi. Miljöön ja näkemyksen vahvuus on ilmiselvä voimavara. Pohjoismainen ote painottaa jälleen inhimillisyyttä menevän toiminnan edelle, ja juonikuvioissa on riittävästi ajattelemisen aihetta. Jäntevästi etenevän tarinan hienosäätöön olisi odottanut hienoista tiivistämistä ja rönsyjen karsimista. Mikä parasta, tarinassa kuplivan hyvän ja pahan vertailussa vaakakupin asento jää lopulta katsojan arvioitavaksi.

Teksti: JA Kaunisto

Jälkeläiset -sarjan kaikki kahden jaksoa katsottavissa Elisa Viihde Viaplayssa

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone