Arvio: Harjunpää on edelleen mainiota viihdettä – ”Meno ei missään vaiheessa lähde lapasesta”

Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää-kirjoihin perustuva Harjunpää-sarjan ensimmäinen kausi oli aikoinaan menestys C Morella. Sarja sai myös kansainvälistä huomiota. Sarjan toisella kaudella jatketaan tutun pääparin eli Olli Rahkosen esittämän Timo Harjunpään ja Olga Temosen näyttelemän Onerva Nykäsen voimin.

Sarjan toinen kausi on katsottavissa MTV Katsomossa, ja se etenee kahden jakson pituisten tarinoiden avulla. Kaikkiaan tarinakokonaisuuksia on kolme. Kausi perustuu Harjunpää-kirjoihin Heimolaiset (1984), Rakkauden lait (1985), ja Rakkauden nälkä (1993).

Tarinakokonaisuuksien lomassa jatkuvina tarinalinjoina etenevät Harjunpään ja Nykäsen kotiarjen ongelmat, varsinkin Harjunpään isän (Jouko Keskinen) muistisairauden etenemisen aiheuttamat arjen haasteet. Kuten ensimmäisellä kaudella, sarja keskittyy selkeästi draaman kuin poliisitoiminnan puolelle. Olli Rahkosen esittämää Harjunpäätä on vaikea mieltää tappelemaan pahisten kanssa. Ennemminkin tappelupuolen voisi sysätä Olga Temosen esittämän Onervan vastuulle. Rahkosen Harjunpää on poliisisarjojen vakiokuvastossa edelleen kovin väritön ”meidän iskä” -hahmo, jopa paikoin epäkiinnostava. Harjunpään luonteesta jotain kertoo se, että mies korottaa selvästi herkemmin ääntään ja ottaa auktoriteettia kotiololoissa kuin työpaikalla. Temosen näyttelemässä Onervassa on huomattavasti enemmän särmää ja tarttumapintaa.

Tapahtumat etenevät verkkaisesti. Kotioloihin keskittyvän draaman ja poliisitutkimusten raja on veteen piirretty viiva. Esimerkiksi Harjunpään isän pahenevan muistisairauden spekulointia käydään kesken työpäivää veristen uhrikuvien lojuessa työpöydällä. Tapahtumat saavat erilaista perspektiiviä ja tutkittavat tapaukset ovat enemmän kuin pelkkiä numeroita tai nimettömiä uhreja. Ensimmäisessä tarinakokonaisuudessa selvitellään arkkitehdin murhaa, joka osoittautuu intohimorikokseksi. Toisena tarinalinjana on rakkaushuijauksia tehtaileva taho. Draama tuomaan ensimmäiseen tarinakokonaisuuteen on saatu myös alkoholisoitunut poliisimies, jota esittää Matti Onnismaa. Onnismaan rooli vaikuttaa hieman päälleliimatulta, varsinkin kun roolihahmo kulutetaan loppuun ja kahden jakson aikana.

Rakkaushuijausten osalta vauhtiin päästään vasta toisen jakson loppupuolella, ja uneliaan verkkainen poliisiarki saa hetkellistä lisäpotkua. Kreeta Salmisen esittämä rakkaushuijauksilla bisnestä tekevä taho on rooliin oiva valinta mutta Elias Salosen esittämä romanssihuijari vaikuttaa kovin kiltiltä hahmolta. Poliisiaseman tyypeistä pienieleisesti rooliaan kuljettavan Alma Pöystin esittämä Hietanen sopii hyvin harmaaseen joukkoon ja ansaitsisi enemmän ruutuaikaa. Aseman pomona möykkäävä Sanna Saarijärvi sortuu ylinäyttelemiseen. Harjunpää-sarjan menestys on paljosta velkaa juuri Rahkosen ja Temosen vahvan keskinäisen läsnäolon luomalle inhimillisyyden ilmapiirille.

Toisessa tarinakokonaisuudessa aiheeksi saadaan jengien välinen vihanpito, mutta meno ei missään vaiheessa lähde lapasesta. Sarjassa ehditään rauhassa fundeerata ja pyöritellä asioita. Harjunpään elämässä rikokset eivät ole koko elämä. Jos verkkainen etenemistahti poliisisarjassa ei ole ajatuksena kauhistus, Harjunpää on edelleen mainiota viihdettä. Harjunpään ja Onerva Nykäsen vastuulle uskaltaa antaa pahemmatkin rikostapaukset, sillä kyseinen kaksikko on lahjomaton ja immuuni ylilyönneille.

Teksti: J.A, Kaunisto

MTV Katsomo+ on saatavilla myös Elisa Viihteessä.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone